Auringon laskiessa, lehtien putoillessa ja oluen virratessa
taas yhden (perkuleen) kansallispuiston kauneudessa on hyvä hymyillä myös menneille.
Broomessa vietetty viikko meni kuin siivillä eikä muistiinpanoja kaiken kivan
keskellä ehtinyt aina edes tekemään. Jossain vaiheessa tuntuikin jo kovasti
siltä ettei saman tien löytynyt duuni ollut niin onnekas kuin monet sanoivat,
työssäkäyvä kun joutuu eittämättä muista iloista jäämään paitsi. Mutta olihan
sielläkin tekemistä ja tapahtumia. Kyllä niitä oli riittämiin.
Yhtäkkiä kohdannut kuumuus pisti pään heti toisena Broomessa
vietettynä päivänä niin pahasti sekaisin, että allekirjoittanut käveli
originaaliin barber shoppiin tukan leikkaamaan. Henkilökunnan taidoista
päätellen miesten tukkaa taitaa tosiaan olla helpompi laittaa.
Satuimme olemaan paikalla myös todistaaksemme jonkinmoista
kuukausittaista luonnonilmiötä vaikkei portaikko kuuhun asti heijastunutkaan.
Sen sijaan saimme muutaman uuden matkakaverin ja nautimme sisilialaisten
seurassa torielämästä kaikkine sirkustemppuineen.
Teimme myös aamuvirkuille suunnatun elämysmatkan
tarkastelemaan iänkaikkisen vanhoja dinosauruksen jalanjälkiä. Valitettavasti
löydetyt varpaan painaumat eivät olleet läheskään yhtä mieleenpainuvia kuin
matka niitä katsomaan liukkaita kiviä pitkin ruotsalaisia hittibiisejä
tukholmalaisella aksentilla lauleskellen.
Laukkakisoissa taisi mennä enemmän kuin tuli, eikä tullut
päähän pistettyä edes mitään mieleenpainuvaa hatuntapaista. Ranskalaisia taisin
kuitenkin myydä enemmän kuin kukaan edeltäjistäni. Onko se siis sitä kunnon
kauppamiehen ainesta se siinä.
Paikalliset Miamit ovat kuitenkin jääneet nyt taa ja tielle
on ennemminkin sattunut helttakaulaisia karjaeläimiä ja villihevosia. Pitääkin
asiasta varmaan Hanna Ekolalle ilmoittaa kunhan pääsemme näiltä yksinäisiltä
teiltä taas ihmisten ilmoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti