Viikko on viimein takana. Kuin paremmatkin turistit
meikäläiset matkasivat iltapäiväruuhkassa taksin kyydissä lentokenttää kohti
pieni kyynel silmäkulmassa. Aurinko on aina ikävä jättää taakseen.
Huvila hoisi hommansa ja yöt nukuttiin tyytyväisinä
kattotuulettimen viilentäessä vähän ilmaa. Pakko se on myöntää, että hyvät
tyynyt maksaa Ikeaa enemmän hyvästä syystä.
Leppoisat iltakävelyt kohti auringonlaskua, ruskettuneet
muskelit hiekkaan painautuneina päivisin ja hyvä ruoka (parempi mieli) toivat
viimeinkin tähän vuoteen loman tuntua. Joka tosin katosi kuin vesipisara
Saharaan torstain ja agrikulttuurisen karnevaalimeiningin saavuttua kaupunkiin.
Mister tee huijasi hiljaisella olemuksellaan, itse
helppoheikittelin vähän äänekkäämmin, mutta matkarahat tuli tienattua.
Kalkkunoiden katselemisen aiheuttama pieni pettymyskin pääsi poistumaan kun
löysimme krokotiilin yhdestä kojusta ja pääsimme pienokaista sylissä pitämään.
Siitä onkin jo moni kuvatodisteet päässyt katsastamaan.
Tunnin kuluttua pitäisi nousta koneeseen ja suunnata
Sydneyhin. Innostus ei ole vielä katossa, mutta luultavasti se nousee sunnuntain lähestyessä. Hajuakaan ei vielä ole mitä vieraillemme aiomme
näyttää, mutta jos oluilla aloittaa ei vierailu ihan puihin voi mennä. Sitä
kohti siis: tervetuloa Anni ja Rossi (anti)paratiisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti