Vauhtia komissaari, valo on vihreä

Se tunne, kun aika ei kulu kulumallakaan. Siltä tuntui viimeinen viikko. Keskiviikon rajamailla oli mieli jo kovin musta tuosta sattuneesta syystä. Kuinka moneen otteeseen voi yhden vodkapullon kaatonokan pestä, siinäpä pulma.

Perjantain lopulta saavuttua oli ajan tappamiseksi väritelty jos jonkinmoista puuhaa. Uuden pääkokin avustuksella teimme loppuviikon aamujamme aloittamaan melko ärhäkän bloody mary -seoksen. Siinä sivussa iltapäiväkahvit terästettiin erinäisillä likööreillä. Se kuka sanoo ettei alkoholi auta, ei ole koskaan kokeillut.

Kaksi yli kuuden viimeisen duunipäivän iltana, työvuoron siis jo päätyttyä, oli vielä aika viimeisten ongelmakeskusteluiden ja ovet paukkuen (ei kirjaimellisesti kuitenkaan, avoinna olevia kun on kamalan vaikea heitellä) sieltä viimein päästiin kamat kasattuina katoamaan. Aika tuskin tulee kultaamaan viimeisen kahden kuukauden muistoja eikä varmasti kovin nopeasti ala ranskiksetkaan maistumaan. Mutta kuten armeijakin ajallaan, ohi on.

Paikalliset linnut laulaa kuin rokkikukot konsanaan

Arvostelijat, älkää vaivautuko. Tunnustan nimittäin tähän väliin, että taustalla soi Taylor Swiftiä, parvekkeen ovet aukenevat auringon paisteeseen ja nälkäni tyydytän ihan hetkisen kuluttua kahdentoista dollarin pihvillä. Rockhamptonissa, paikallisen Keravan maisemissa, on enää kymmenen työpäivää edessä. Taidanpa seuraavaksi ostaa pamauttaa junaliput ettei lähdön kanssa tarvitse enää jännätä.

Mister tee teki ujolla olemuksellaan vaikutuksen lauantain gin-pirskeissä tavattuihin uusiin tuttavuuksiin. Ainut, kenen kanssa toimeen tuleminen oli hieman hankalampaa oli kuiva martini. Kirjoitimme Zacin synttärikorttiin jotain suomeksi veikoista ja peikoista ja perunamaista. Googlen kääntäjä ei ihan sanomaa avannut ja kielemme sai jälleen kerran huomattavasti eksoottisemman maineen maailmalla kuin Agricola ehkä aikoikaan saavuttaa.

Nyt kun lähtömme on tullut yleiseen tietouteen, illalliskutsuista ei ole pulaa. Paikallinen meksikolainen purukumin makuisine margaritoineen on maistettu ja suussa paukkuvat vieläkin rakettikarkit. Järjestysmiesystävämme Stu tilasi jo aikoja sitten puolukoita tehdäkseen lappapuuroa, mutta lieneekö marjat jääneet tulliin kiinni - tähän mennessä olemme joutuneet tyytymään lihapulliin ja torstaina vuorossa on perinteiden mukaisesti hernerokkaa.

Suomesta ehti tänään vielä paketti tulla ilostuttamaan. Lakut eivät taida kauaa vanheta. Mister teen siskontyttöjen kädentyöt tulivat myös tarpeeseen eikä kirjaston kirjoihin tarvitse enää hiirenkorvia heittää kun on oikea hiiri kirjanmerkiksi pistää. Ja niitä kirjoja lueskellen, rannalla maaten ja läksiäislahjaksi saatua Johnny Walker Double Blackia maistellen taidammekin oppia tästä maasta kahden viikon kuluttua taas tykkäämään.

Maailmalla on hyvä olla suomalainen

Kuin suuri ja mahtava Neuvostoliitto pitää paikkaansa sanontamme asioiden tavasta aina järjestyä. Jouluun asti suunniteltu duuniputki katkeaa itseasiassa jo kolmen viikon kuluttua. Pienet onnen hetket ovat palanneet elämään tämän tiedon myötä. Hyvästi tekotissit ja krokotiilijoki, me lähdemme jatkamaan matkaa!

Ja taas kerran voimme nauraa räkäisesti naamakirjan kolmesti kieltäneille, sillä sieltähän se vastaus löytyi tähänkin ongelmaan. Mister tee harjoittelee jo kovaa vauhtia koirakuiskaajan kykyjään, sillä menemme moisia otuksia muutamaksi viikoksi hoivaamaan ja pääsemme yhdellä ja samalla kärpäseniskulla kivenheiton matkan päähän paratiisisaari Fraserista.

Lähtöuutisen lisäksi kaikki on kuten viime viikollakin - ainakin melkein. Muurahaisia vipeltää huoneemme seinää pitkin ehkä muutama sata enemmän ja pomo veti yllättäen sellaiset överit lauantaina ettei itse muista huudeilla edes olleensa. Uusi kokki on nostanut rimaa päivä päivältä ja on kokinhatuttakin oikein mukava kaveri. Alice Springs-Darwin- matkalla tavattu ranskalaistyttö Amandine poikkesi uuden (ranskalaisen) poikaystävänsä kanssa ohikulkumatkalla maistamassa paikallista pihviä ja mennä viikolla haistatin pitkät yhdelle teinipoikapomolleni. Lauantaina saatiin nimet listaan tien toisella puolen olevaan strippiluolaan ja tarkastettiin paikallinen tankotanssitaituruus. Se ei ollut erikoinen, eikä erikoinen ole baarimikkojen taito täällä tehdä niitä paljon puhuttuja gintonikkeja. Ihan aikuisten oikeasti ne tarjoillaan ilman sitä giniä.

Nyt duuniin, tosin ihan eri duuniin kuin tähän kakkaduuniin. Mutta jätetään jotain arvailujen varaan ja kerrotaan siitä lisää joku toinen kerta.