Arvostelijat, älkää vaivautuko. Tunnustan nimittäin tähän väliin, että taustalla soi Taylor Swiftiä, parvekkeen ovet aukenevat auringon paisteeseen ja nälkäni tyydytän ihan hetkisen kuluttua kahdentoista dollarin pihvillä. Rockhamptonissa, paikallisen Keravan maisemissa, on enää kymmenen työpäivää edessä. Taidanpa seuraavaksi ostaa pamauttaa junaliput ettei lähdön kanssa tarvitse enää jännätä.
Mister tee teki ujolla olemuksellaan vaikutuksen lauantain gin-pirskeissä tavattuihin uusiin tuttavuuksiin. Ainut, kenen kanssa toimeen tuleminen oli hieman hankalampaa oli kuiva martini. Kirjoitimme Zacin synttärikorttiin jotain suomeksi veikoista ja peikoista ja perunamaista. Googlen kääntäjä ei ihan sanomaa avannut ja kielemme sai jälleen kerran huomattavasti eksoottisemman maineen maailmalla kuin Agricola ehkä aikoikaan saavuttaa.
Nyt kun lähtömme on tullut yleiseen tietouteen, illalliskutsuista ei ole pulaa. Paikallinen meksikolainen purukumin makuisine margaritoineen on maistettu ja suussa paukkuvat vieläkin rakettikarkit. Järjestysmiesystävämme Stu tilasi jo aikoja sitten puolukoita tehdäkseen lappapuuroa, mutta lieneekö marjat jääneet tulliin kiinni - tähän mennessä olemme joutuneet tyytymään lihapulliin ja torstaina vuorossa on perinteiden mukaisesti hernerokkaa.
Suomesta ehti tänään vielä paketti tulla ilostuttamaan. Lakut eivät taida kauaa vanheta. Mister teen siskontyttöjen kädentyöt tulivat myös tarpeeseen eikä kirjaston kirjoihin tarvitse enää hiirenkorvia heittää kun on oikea hiiri kirjanmerkiksi pistää. Ja niitä kirjoja lueskellen, rannalla maaten ja läksiäislahjaksi saatua Johnny Walker Double Blackia maistellen taidammekin oppia tästä maasta kahden viikon kuluttua taas tykkäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti