Mikä ei tapa, kai se sitten vahvistaa

Mun matkalippu toiseen maailmaan ei tuonut tullessaan pelkästään hyvää. Lauantai omistettiin jäähyväisille ja hiljalleen iskee tajuntaan se tosiasia, että tiet ovat tulossa isoon t-risteykseen mistä on mahdoton kaikkien kääntyä oikeaan suuntaan. Ehkä tosin on väärin sanoa, ettei matkalippuni tuonut pelkästään hyvää suruisesta fiiliksestä huolimatta - en nimittäin keksi montakaan ystävää parempaa asiaa ja niitä alkumatka on yllättäen ollut pullollaan.

Mister tee otti lopputilin tänään. Sen kunniaksi on kuohuva jo kylmässä eikä työn raskaan raataja varmaan parempaa vappulahjaa itselleen voisi antaakaan. Kysymysmerkki on vielä, miten saamme puoliakaan nykyisestä omaisuudesta sullottua laukkuihimme ja otettua matkaan mukaan, mutta niistähän  tämä matka on rakennettu - luopumisen oppitunneista. 

Kotipuolesta saapuneet kahvipaketit ovat lämmittäneet mieltä ja kieltämättä myös kupin pohjaa. Mieli alkaa jo malttamattomana odotella elokuun helteitä ja eritoten ihania vieraita saapuviksi. Sitä ennen we gonna put some shrimp on a barbie. Ideoita, miten selvitä autossa kaksin lievästi yli 3400 kilometriä otetaan vastaan. 

Rikkinäinen kahvinkeitin ei aamuisin auta

Uusi viikko, uudet kujeet. Siitäpä syystä päätimme pakata kamat ja suunnata tuntemattomiin tuuliin. Tehdäksemme asioista helpompia, juomme ensin kuitenkin nuo postitilauskaupoista tulleet viinit pois matkatavaroista ja etsimme sitten halvan kaaran, jolla pujotella Perthiin. Toiset kämppiksemme erosivat, toiset muuttavat töiden takia erilleen ja uusi ranskalainen tyttö ei sano yhtäkään englannin sanaa. Vaihtoehtoisesti me mister teen kanssa koitamme kietoutua toisiimme entistä tiukemmin ja jatkaa elämän mittaista matkaa nauttien.

Komediafestarit tulivat tiensä päähän eilen ja viimeisen illan kunniaksi kävimme katsastamassa shown, joka monen aikaisemman ja epäonnisen yrityksen jälkeen osoittautui viimeinkin kunnon stand up -komiikaksi, missä vuodesta -72 yhdessä ollut aasialainen pariskunta sai kuulla kunniansa ja muita nauratti. Oli ehkä kerrankin hyvä olla takarivissä vasemmalla.

Viikonloppuna ehdittiin pitkästä aikaa näkemään myös aurinkoiselta lomamatkalta kotiutunutta Freezerin perhettä. Kävimme tuplatreffien tapaan vauva kainalossa kokeilemassa taas yhtä surffilaudan kanssa tapahtuvaa lajia ja kerrankin sen verran helppoa, että itsensä saattoi heti kättelyssä tuntea voittajaksi.

Viikko on onneksi työntäyteinen. Voi ajatella ihan oikeasti pistävänsä matkakassaan rahaa, joka suurimmaksi osaksi johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei kodittoman parane tilailla diilejä osoitteeseen, missä ei välttämättä kahta viikkoa kauempaa enää asusta.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Lähes kolmesataa kilometriä asfalttia rannan tuntumassa, huimaavia näkymiä, vavahduttavia aaltoja, yllättäviä sademetsiä salaisuuksineen ja ensimmäinen kunnon wow-momentti mister teelle oli Princess Highwayllä ohitettu neliakselinen skaania. Sellaisina hetkinä joutuu suurempien voimien edessä luovuttamaan ja myöntämään, että tyttö sitten meni ja tosiaan otti isänsä kaltaisen miehen.

Kaksitoista apostolia seisoivat vielä vahvasti keskellä aallokkoa vaikkei Great Ocean Road kokonaisuudessaan ihan kaiken vouhotuksen väärti ollutkaan. Leppoisan lomamatkan kruunasi romanttiseksi kaavaillun Bed and Breakfast -majoituksen vaihtuminen ihan tavalliseen hostellihuoneeseen ja käytävällä sijainneisiin yhteisiin wc-tiloihin. Ainakin tiedän nyt olevani aivan liian vanha pesemään hampaitani yleisissä tiloissa.

Kotona oli kaikki kunnossa. Vuokraisäntä oli käynyt korjaamassa jääkaapin rikkoontuneet hyllyt osaavasti jeesusteipillä ja keittiön lattialta löytyi ihan yhtä monta murusta kuin ennen matkalle lähtöäkin olisi voinut laskea löytävänsä. Olkkarin telttahuoneeseen majoittunut ranskiksemme katoaa kuvioista keskiviikkoaamuna ja sitten jännätäänkin seuraavaa tulokasta ja sen siivoustaitoja.

Elämäni on tangolaulantaa

Mister tee soitti päässeensä juuri töistä. Viikonlopun vietto siis alkakoon. Paitsi että itsehän vietän lauantai-iltani huomenna normitapaan baarin takana ennen kuin sunnuntaiaamuna kruisailemme Great Ocean Roadia pitkin kohti kahtatoista apostolia ja toivottavasti uskomattominta ikinä näkemäämme auringonlaskua.

Melbourne on tunnettu taiteilijasielujen kokoontumispaikkana. Tämän kuun taiteilijat ovat koomikkoja. Kansainvälisen komediafestarin henkilökohtainen suosikkini taisi olla keskiviikkoiltainen show, kun kaksi suomalaista yrittivät löytää perille kohteeseensa ja epäonnistuivat totaalisesti. Samannimisiä katuja kun on täällä jokaisessa naapurustossa eikä aina tule ainakaan allekirjoittaneen ilmiselvästikään tarkastettua lopullista määränpäätä tarpeeksi tarkasti. Saimme siis ehdottomasti lipun hinnan arvoiset naurut vaikkakin kovin kaukana lavasta.

Alkuviikon "paukkupakkasten" jäljiltä aurinko on onneksi palannut lämmittämään taivastamme. Aamu-uinti saksalaisen kämppikseni kanssa oli siis vihdoin muutakin kuin monta jäistä jäsentä. 

Eilisen kreisishoppailureissun jäljiltä potemani katumus on tipotiessään ja mieli virkeänä odotan jo ovella viinitilaukseni saapumista. Se, mikä Australian isossa maassa on ehdottomasti Kotosuomeen verrattuna kovinkin ihanaa, on se että uskomattomia viinejä saa laatikkokaupalla päivittäisiltä diilisivuilta pilkkahintaan ja kotiinkuljetettuna. Näin helppo se on Iltasanomien terveysartikkeleiden paikkaansapitävyyttä tarkastella.

Sisu, sauna ja Sibelius kunniaan

Kaikki te, jotka olette vallan kyllästyneitä kuulemaan ihania tarinoita down underista - istukaahan alas, avatkaa pullo punkkua ja liittykää seuraani purkautumaan. En onneksi ole enää ihan yhtä kiukkuinen kuin vielä noin kaksikymmentäyksi tuntia aiemmin - tuplavuoron jälkeen ei energiaradat niin korkealle enää yllä. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä eli siis tunteen sijasta järjen äänellä on aika pohtia maailmojemme ikäviä eroja.

Myönnettäköön, pahantuulisuuteeni saattaa osasyyllisenä liittyä myös tämä yllättävä kylmyys, joka saapui Melbourneen viimoineen eilen. Sen ah, niin ihanan kolmannentoista kerroksen jumalaisista maisemista saa maksaa kalliin hinnan, kun tuulenvire paiskoo läpi ikkunan. Kukapa olisi arvannut ettei vuokraisäntämme, joka on kieltänyt muiden epäasiallisuuksien lisäksi muun muassa kuivurin käytön sähköä säästääkseen, suuremmin innostu asuntoa mieliksemme lämmittämään. Kun aikataulutkaan eivät ihan jatkuvalla syötöllä osu yksiin eikä rakkaus aamusta iltaan ja illasta aamuun yksinkertaisesti ehdi lämmittämään, on ainoa vaihtoehto orastava alkoholismi - vielä kun muistaisi sen viskipullon käydä ostamassa!

Australialaisista puhutaan useimmiten hymy huulilla. Maailmalla tunnetaan surffarit rentoina ja rempseinä kavereina ja onpa itsellänikin matkojen varrella kohdalle sattuneista vain hyvää sanottavaa. Mutta auta armias, kun niitä on koko maa pullollaan eikä vain muutama asiansa osaava reppureissaaja oman maan rajojen ulkopuolella. Australialaiset ovat niin paljon laiskempia kuin amerikkalaiset ettei siitä voi enää edes your mom is lazier than my mom -vitsiä vääntää. Niin saamattomia ovat nämä otukset etteivät useammankaan yrityksen, pyynnön eikä edes suoranaisen anelun jäljiltä ymmärrä sitäkään yksinkertaista seikkaa, että nimeni on kaksiosainen. 

Ja nyt te kaikki Welhon taloissa asuvat, viiniä tässä vaiheessa jo toivottavasti sopivasti kittailleet suomalaiset soturini - ei ole häpeä olla teknisesti nokia. Kaikenmaailman lumioista ja lumilapioista on turha mennä kitisemään kun henkilökohtainen kokemus puuttuu, mutta varmaa on se, että 2000-luvulla pitäisi muuallakin kuin Suomessa olla toimiva netti ja taulutelkkarit puhumattakaan nauhoittavista digibokseista. Kyllä pääsisi täällä youtuben kautta Salatutkin Elämät oikeanlaiseen kunniaan, jos sen pätkän siis saisi näkymään..

Ja mitä tulee oleellisuuksiin eli kauniisiin naisiin, lihaksikkaisiin, paidattomiin poikiin ja loputtomiin eriin UGG-bootseja - Suomessa on sentään Alvar Aalto ja kodikkaita asuntoja. 

Itselläni on tässä vaiheessa onneksi taas jo hymy huulilla. Äiti ilmoitti Facebookin välityksellä, että maalla tulee lunta. Mikäs tässä oikeastaan kuitenkaan on ollessa, kun aamulla pääsee kaikesta huolimatta lämmitettyyn altaaseen takapihalle pulikoimaan. Kai se on sitä avarakatseisuutta, jota maailmalla oppii ennen kaikkea ja arvostamaan kuivempaakin kanikkaa ruissaria.

Suklaamunilla pääsee eroon mämmi-ikävästäkin

Pitkä hiljaisuus voi johtua vain kahdesta syystä - joko tekemistä on ollut vallan kamalasti tai tekemistä ei ole ollut ollenkaan. Onneksi totuuden taitaa tietää vain äiti ja anoppi säännöllisen yhteydenpidon ansiosta.

Antikristilliselle epäilevällä tuomaalle mennyt viikonloppu ei juurikaan ollut normaalia kummoisempi. Itseasiassa jopa pääsiäislammas jäi grillaamatta. Great Ocean Road siirtyi myös ensi viikonlopulle muiden ollessa autonvuokrauksen suhteen nopeampia. Reissua ennen pitäisi kuitenkin muutama pitkä päivä puurtaa ettei ihan pelkäksi lomailuksi elo mene. Ja olkoonkin tylsä totuus, mutta vapaat hetket tulee hyvin ahneesti vietettyä kirja kädessä. Moni voisi väittää moisen ajanvieton onnistuvan lähempänäkin kotia, mutta todellisuus on raadollinen eikä edes Australiassa ole joka päivä tarpeeksi aurinkoa rannalla makoiluun.

Mister tee pääsi onneksi työntäyteisen pääsiäisviikonloppunsa lomassa nauttimaan musiikista. Itse löysin vähemmän kunniaa New Found Gloryn biisilistasta, mutta eilinen olikin rokki-ilta. Hoppifestarit kun valtaavat kaupungin vasta kahden viikon kuluttua.

Virallisen pyjamapäivän kunniaksi voisi keittää kuumaa kaakaota, jos sellaista olisi. Rakeita satavaan ulkoilmaan en kuitenkaan moisia herkkuja lähde metsästämään. Uusi kirja siis nenän eteen ja raparperipiirakka uuniin palkitsemaan pyhätkin työskentelevä tiskarini.