Sisu, sauna ja Sibelius kunniaan

Kaikki te, jotka olette vallan kyllästyneitä kuulemaan ihania tarinoita down underista - istukaahan alas, avatkaa pullo punkkua ja liittykää seuraani purkautumaan. En onneksi ole enää ihan yhtä kiukkuinen kuin vielä noin kaksikymmentäyksi tuntia aiemmin - tuplavuoron jälkeen ei energiaradat niin korkealle enää yllä. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä eli siis tunteen sijasta järjen äänellä on aika pohtia maailmojemme ikäviä eroja.

Myönnettäköön, pahantuulisuuteeni saattaa osasyyllisenä liittyä myös tämä yllättävä kylmyys, joka saapui Melbourneen viimoineen eilen. Sen ah, niin ihanan kolmannentoista kerroksen jumalaisista maisemista saa maksaa kalliin hinnan, kun tuulenvire paiskoo läpi ikkunan. Kukapa olisi arvannut ettei vuokraisäntämme, joka on kieltänyt muiden epäasiallisuuksien lisäksi muun muassa kuivurin käytön sähköä säästääkseen, suuremmin innostu asuntoa mieliksemme lämmittämään. Kun aikataulutkaan eivät ihan jatkuvalla syötöllä osu yksiin eikä rakkaus aamusta iltaan ja illasta aamuun yksinkertaisesti ehdi lämmittämään, on ainoa vaihtoehto orastava alkoholismi - vielä kun muistaisi sen viskipullon käydä ostamassa!

Australialaisista puhutaan useimmiten hymy huulilla. Maailmalla tunnetaan surffarit rentoina ja rempseinä kavereina ja onpa itsellänikin matkojen varrella kohdalle sattuneista vain hyvää sanottavaa. Mutta auta armias, kun niitä on koko maa pullollaan eikä vain muutama asiansa osaava reppureissaaja oman maan rajojen ulkopuolella. Australialaiset ovat niin paljon laiskempia kuin amerikkalaiset ettei siitä voi enää edes your mom is lazier than my mom -vitsiä vääntää. Niin saamattomia ovat nämä otukset etteivät useammankaan yrityksen, pyynnön eikä edes suoranaisen anelun jäljiltä ymmärrä sitäkään yksinkertaista seikkaa, että nimeni on kaksiosainen. 

Ja nyt te kaikki Welhon taloissa asuvat, viiniä tässä vaiheessa jo toivottavasti sopivasti kittailleet suomalaiset soturini - ei ole häpeä olla teknisesti nokia. Kaikenmaailman lumioista ja lumilapioista on turha mennä kitisemään kun henkilökohtainen kokemus puuttuu, mutta varmaa on se, että 2000-luvulla pitäisi muuallakin kuin Suomessa olla toimiva netti ja taulutelkkarit puhumattakaan nauhoittavista digibokseista. Kyllä pääsisi täällä youtuben kautta Salatutkin Elämät oikeanlaiseen kunniaan, jos sen pätkän siis saisi näkymään..

Ja mitä tulee oleellisuuksiin eli kauniisiin naisiin, lihaksikkaisiin, paidattomiin poikiin ja loputtomiin eriin UGG-bootseja - Suomessa on sentään Alvar Aalto ja kodikkaita asuntoja. 

Itselläni on tässä vaiheessa onneksi taas jo hymy huulilla. Äiti ilmoitti Facebookin välityksellä, että maalla tulee lunta. Mikäs tässä oikeastaan kuitenkaan on ollessa, kun aamulla pääsee kaikesta huolimatta lämmitettyyn altaaseen takapihalle pulikoimaan. Kai se on sitä avarakatseisuutta, jota maailmalla oppii ennen kaikkea ja arvostamaan kuivempaakin kanikkaa ruissaria.