Mikä ei tapa, kai se sitten vahvistaa

Mun matkalippu toiseen maailmaan ei tuonut tullessaan pelkästään hyvää. Lauantai omistettiin jäähyväisille ja hiljalleen iskee tajuntaan se tosiasia, että tiet ovat tulossa isoon t-risteykseen mistä on mahdoton kaikkien kääntyä oikeaan suuntaan. Ehkä tosin on väärin sanoa, ettei matkalippuni tuonut pelkästään hyvää suruisesta fiiliksestä huolimatta - en nimittäin keksi montakaan ystävää parempaa asiaa ja niitä alkumatka on yllättäen ollut pullollaan.

Mister tee otti lopputilin tänään. Sen kunniaksi on kuohuva jo kylmässä eikä työn raskaan raataja varmaan parempaa vappulahjaa itselleen voisi antaakaan. Kysymysmerkki on vielä, miten saamme puoliakaan nykyisestä omaisuudesta sullottua laukkuihimme ja otettua matkaan mukaan, mutta niistähän  tämä matka on rakennettu - luopumisen oppitunneista. 

Kotipuolesta saapuneet kahvipaketit ovat lämmittäneet mieltä ja kieltämättä myös kupin pohjaa. Mieli alkaa jo malttamattomana odotella elokuun helteitä ja eritoten ihania vieraita saapuviksi. Sitä ennen we gonna put some shrimp on a barbie. Ideoita, miten selvitä autossa kaksin lievästi yli 3400 kilometriä otetaan vastaan.