Allekirjoittaneen syntymäpäivää on juhlittu nyt myös Australian mantereella. Illalliseksi aiottu krokotiilin kokkailu jäi suunnitelmaksi, sillä mokomia matelijoita eivät paikalliset palkkametsästäjät olleet saaneet syyniin suuren päiväni kunniaksi. Johtuuko sitten veijareiden liukkaudesta ja viekkaudesta vaiko paikallisten laiskuudesta. Juhlimme sen sijaan maanmainioita viskejä maistellen.
Eilen onnistuimme puoliksi nukkumattomien öiden jäljiltä silti irtaantua tyynyistämme tarpeeksi aikaisin ja matkasimme uusien ystävien seurassa Yeppoonin rantaelämää maistamaan. Makoisa aamupala venesatamassa, kunnon päälle käynyt kävely kallion kielekkeelle kilpikonnia katsastamaan ja iltapäiväunet hiekkarannan rajassa olivat oivaa ajanvietettä lauantaivapaalle. Jännitysnäytelmänkin saimme aikaiseksi bussimatkailtuamme takaisin Rockhamptonin suuntaan pilkkopimeällä.
Päivä kerrallaan eläessä päivät menevät tavattoman hitaasti. Onneksi baarin asiakaspuolelta on saanut muutaman hyvän kaverin, tarjouksen vuokrahuoneesta ja jopa muita työtarjouksia. Koskaan ei voi tosin tietää, vaikka jo huomenna jatkettaisiin matkaa. Kotiinkin alkaa täällä jumalan selän takana olemaan niin helvetin kova ikävä.
lauantai 29. syyskuuta 2012
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Kun mitään ei tapahdu missään
Mister tee nautti sisäfileensä lauantai-iltaisten treffien aikana kunniakkaasti pienikokoisella alkuruokahaarukallaan. Lieneekö nälkä vienyt näön, mutta maistuipa tuo välineistä huolimatta. Jälkkäriksi hän päätyi hyppimään jo valmiiksi palasina olevan läppärimme päällä, kun jalkapallo tökki. Makeampi ratkaisu olisi voinut olla parempi.
Vapaapäivät tuntuvat menevän ohi tunnettuun nopeaan tahtiin samalla kun työpäivät jatkuvat ikuisuuksia yksi toisensa jälkeen. Kuukausi Rockissa on nyt päivälleen takana päin ja liian monta samanmoista vielä edessä. Onneksi edessä ovat tosin myös kesän helteet.
Yksi työkavereistani kerää rahaa marraskuiseen tissileikkaukseen, toinen pääsi juuri lokakuun tytöksi ensi vuoden alastonkalenteriin ja kolmas vei vahingossa duunipäivän päätteeksi satasen kassasta rahaa omassa taskussaan kotiin kun unohti sen alkujaan sinne kassaan laittaa. Tämmöistä tämä arki täällä nykynuorison parissa maailman toisella laidalla. Allekirjoittanut painuu kunniallisesti pehkuihin ennen kello iltakymmentä ja sillä hyvä.
Vapaapäivät tuntuvat menevän ohi tunnettuun nopeaan tahtiin samalla kun työpäivät jatkuvat ikuisuuksia yksi toisensa jälkeen. Kuukausi Rockissa on nyt päivälleen takana päin ja liian monta samanmoista vielä edessä. Onneksi edessä ovat tosin myös kesän helteet.
Yksi työkavereistani kerää rahaa marraskuiseen tissileikkaukseen, toinen pääsi juuri lokakuun tytöksi ensi vuoden alastonkalenteriin ja kolmas vei vahingossa duunipäivän päätteeksi satasen kassasta rahaa omassa taskussaan kotiin kun unohti sen alkujaan sinne kassaan laittaa. Tämmöistä tämä arki täällä nykynuorison parissa maailman toisella laidalla. Allekirjoittanut painuu kunniallisesti pehkuihin ennen kello iltakymmentä ja sillä hyvä.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Hellekelit keväisin on uusi juttu
Sunnuntaita, vapaiden alkamista ja treffi-iltaa vietettiin aurinkovaltiossa formuloiden parissa. Kimin ja muiden lähdön jälkeen Mister tee aloitti tasaisen kuorsaamisen, mutta auta armias jos yritinkään telkkarikanavaa vaihtaa niin kyllä sieltä vastalause murahti ilmoille.
Eilinen yhteinen vapaapäivä kului kenguruiden, koaloiden, simpanssien ja muutaman pienikokoisen krokotiilin kanssa - ei niinkään peuhaten, mutta kaupungin puutarhassa sijaitseva ilmainen eläintarha oli kyllä hyvin antoisa kokemus. Todistettuamme ensin emun ruokaisaa lounastuntia ja röyhtäyksiä jälkikäteen, ihmeteltyämme simpanssien lusikankäyttöä jogurtin syömisessä ja vielä enemmän jälkkäriksi nautitun pillimehun juomista - mitenkäs muutenkaan kuin pillillä, pääsimme vihdoin käsiksi myös koaloihin. Seitsemänvuotias pojannulikka oli oikein mielissään silityksistä ja taputteluista.
Nyt on huone imuroitu, lakanat vaihdettu, nimpparikortti Mister teen kummitytölle kirjoitettu ja aamukahvin jäljiltä alkaa jo välikaffeja mieli. Huomenna perinteeksi muodostuneet rillipileet kakkoskannella. Sitä ennen voisi harkita paikallisiin uimaratoihin tutustumista. Vesijuoksu ei täällä ole yhtä kovassa huudossa kuin stadikalla, mutta jostainhan muotivillitykset aina alkavat.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Iltalehti here I come
Australian Big Brotherin kisailijoita ei ole paikallisissa iltapäivälehdissä esitelty julkisuudenhakuisina ja silikooneista haaveilevina tähtityttöinä. Johtuen ehkä siitä, että suurimmalla osalla heistä on silikoonit jo valmiina. Anyway, hauskempi se täällä on ja talossa on paljun sijaan hemmetin iso uima-allas.
Kasperi katosi. Tilalle tuli aimo kasa muurahaisia. Kahdesta pahasta kumpi sitten lienee pienempi. Illalla täytyy taas lähteä kaikkia elukoita karkuun alakerran Trivia-iltaan, jossa tällä kertaa ei toivottavasti turhemmin australialaisten bändien perään kysellä.
Viikonloppu meni vapaalla jalalla paikan omistajan kanssa bailaten. Will ja Jess olivat siis Melbournesta käymässä ja infoamassa työntekijöitä siitä, että paikka menee myyntiin. Maanantaina asia mainittiin myös paikallisissa uutisissa - lieneekö johtunut itse uutisen suuruudesta vai muiden uutisten olemattomuudesta.
Kasperi katosi. Tilalle tuli aimo kasa muurahaisia. Kahdesta pahasta kumpi sitten lienee pienempi. Illalla täytyy taas lähteä kaikkia elukoita karkuun alakerran Trivia-iltaan, jossa tällä kertaa ei toivottavasti turhemmin australialaisten bändien perään kysellä.
Viikonloppu meni vapaalla jalalla paikan omistajan kanssa bailaten. Will ja Jess olivat siis Melbournesta käymässä ja infoamassa työntekijöitä siitä, että paikka menee myyntiin. Maanantaina asia mainittiin myös paikallisissa uutisissa - lieneekö johtunut itse uutisen suuruudesta vai muiden uutisten olemattomuudesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)