Mangot on in

Näin paljon ovat lauantait erilaisia: viikko sitten putsattiin koruja luonnonmenetelmin McKenzie-järven läpinäkyvissä aalloissa. Tänään pakataan viimeisiä romaaneja julmetun kuumassa auringonpaahteessa olutta alunperin kuljettaneisiin laatikoihin.

Fraser Islandilla oli auttamatta turistikausi alkanut. Nelivetoja ei autofirmalla enää ollut vuokrata eikä mukanamme ollut soccer mom -kaupunkimaasturi ollut ihan se ykkösvalinta niille teille. Onneksi sanavalmiit saivat rakkauslomalle saapuneen pariskunnan ylipuhuttua ja pääsimme kuin pääsimmekin dingoilta aidoilla suojatun lomakeskuksen ulkopuolelle. Niin paljon jäi toiseen vierailuun, mutta tällä kertaa voi rehellisesti allekirjoittaa sen, ettei se päämäärä vaan se matka!

Vuokrahuvilamme luvattu terassikylpyamme oli kooltaan monia lastenaltaitakin pienempi, mutta rommin voimin mahduimme sinne kaikki neljä toistemme jalkapohjia kutittamaan. Rockhamptonissa tehtyjä ystävyyssuhteita ei syntynyt monia, mutta ne mukaan pakatut ovat sitäkin tärkeämpiä. Ei siis ihme, että muiden matkailijoiden kuvatessa hiekkavalleja, me keskityimme tekemään toinen toistaan parempia drinkkejä.

Tämän viikon pikavisiitti Sunshine Coastille uusitaan taas maanantaina. Toivottavasti ehditään sillä kertaa hakemaan rokotteita Aasian varalle. Annalla alkaa viimeinen työviikko, meillä ankara pakkaaminen ja niin se vain on pian aika jättää hyvästit tällekin unelmalle ja jatkaa matkaa. Herrat koirat saatamme salaa pakata kyllä omiin laukkuihimme mukaan.

Mustikkamuffinseja mualimalla

Oma täydellinen auringonpimennykseni tapahtui niin eilen kuin kaikkina muinakin iltoina vaivatta. Luin hetken aikaa kulttimaineeseen nousseita harmaan sävyjä, kunnes suljin silmät ja tadaa - pimeys tuli. Emäntämme Anna oli kaksien aurinkolasien turvin terassilta aamun sarastaessa historiallista luonnonilmiötä tutkaillut ihan oikeasti ja kuullut lintujen hiljentymisen. Samasta historiallisesta syystä ne varmaan tapahtuman jälkeen huusivat normaalia enemmän.

Aika kuluu kuin siivillä. Allas on testattu, hyväksi todettu ja polvikin jo kertaalleen vesijuoksun merkeissä tuhottu. Tämän päivän saldo on auringon ansiosta punoittava takamus, mutta kai se on syyssateita ja ensilunta parempi vaihtoehto.

Koiruudet ovat jo arkipäivää ja viime yönä sängyssä oli ilman kumpaistakaan karvakasaa ihan liikaa tilaa. Onneksi olen koittanut keittiön puolella olla kokki kolmostakin tehokkaampi testaillen tuorejuustokuorrutuksia ja chili con carneja. Mahdollisuus siis on, että tilasta tulee möhömahojemme kanssa vielä puutetta.

Viime lauantaisesta maaseutumatkailusta ja hulluista sadekuuroista on selvitty. Bundabergin rommitehdas ei välttämättä ollut kaiken sen hehkutuksen arvoinen eikä se rommi edelleenkään juotavalta maistunut, mutta tulipa nähtyä osavaltion ikoninen turistikohde ja paikallisten janosuiden kultainen lähde. Ylihuomenna kutsuukin sitten hiekkasärkiä suurempi hiekkasaari.

Se päivä vuodesta

Tasan kolme vuotta ja yksi päivä takaperin Mister tee täräytti baari-illan päätteeksi ilmoille sen kuuluisan "tahoks olla mun kaa" -kysymyksen. Yllättävää kyllä, kännispäissään heitetty huuli muistui miehen mieleen vielä seuraavanakin päivänä ja niin tuli meistä virallisesti paita ja peppu. Kuka olisi silloin alkutalvesta arvannut, että kolmatta vuosipäivää tullaan juhlimaan rantamaisemissa ja hellemekkokeleissä. Vielä vähemmän olisin uskonut, että saan paremman puoleni maistelemaan juustoja ja kananmaksapateeta tai Karjalan sijaan kaatamaan itselleen lasin punaista juhlapäivän kunniaksi.

Eikä siinä vielä kaikki. Maailmankirjat ovat sen verran sekaisin, että meikäläinen esittää tällä hetkellä koirakuiskaajaa. Eilen taistelin rottweilerin hampaiden välistä rikki menneen pallon pois haittaa aiheuttamasta ja tänään jatkoimme kävelyharjoituksia. Hauskinta sivusta seuraajista lienee katsoa, kun minä kiskon isokokoista urosta ja Mister tee tsuppailee rauhallisin askelin perässä minikokoisen snautserin kanssa.

Aikaisemmin tänään iltapäiväajeltiin katsastamaan rantaan ajautuneita meduusoita ja hairahduttiin ostamaan talvitakki alennusmyynneistä. Tällä kertaa olen tosin täysin viaton, sillä takki meni isommille hartioille. Seuraavaksi kuitenkin iltaohjelman kimppuun eli allergiatipat linssiin, kengurupihvit rilliin ja elokuvan valintaan. Taitaa olla hömpän vuoro.

Matti Eskokin ajaa öisin

Ehdimme junaan vaikka lähtö olikin sunnuntaiaamuksi aivan liian aikainen. VR on valloittanut maailman, sillä täälläkin oli vaunujen kanssa ongelmaa ja viivytyksiä lähtöaikataulussa – ihan ilman luntakin.

Hervey Bay on ottanut vastaan sateella. Muuten paikka vaikuttaa oikein elettävältä ja mikä parasta, uusi väliaikainen kotimme Annan, Ericin ja eläintarhan kera uima-altaineen ja isoine keittiöineen on enemmän kuin viihtyisä.

Antipastolautanen rannan tuntumassa taivaan vasta täyttyessä pilvistä oli kerrassaan herkullinen aloitus kesälomalle. Mister tee on jo voittanut itsensä kokoisen koiranpennun puolelleen ja nauttinut kielikylvystä ennen ja jälkeen suihkunsa. Itse olen vielä viikonlopusta puolikuollut, mutta mitäpä ei kunnon yöunet parantaisi.

Tappajahaita paossa

Viimeinen viikonloppu Rockhamptonissa ja mitä opinkaan: päivä merellä tekee helposti merisairaaksi. Toki kuulin myös tarinoita 80-luvun hittibiisin ja Gilletten tämän päivän mainoslaulun Venuksen taustajoukoilta.

Perjantain katastrofaalisen loppulaukauksen jälkeen tunnelma ei voinut kuin nousta. Bundabergin rommikarhulla mainosteipatun matka-automme sisätiloista löytyi matkaevääksi minipullo kuohuvaa ja Yeppoonin rantamaisemissa meitä odotti yöpaikkamme lomakeskuksen hellässä huomassa. Kun seurueeseen kuuluu paikallisia radio-Jaajoja kaksin kappalein ja uuden hellehatun turvin jatsaava Mister tee, on odotettavissa good times. Illallinen japanilaisessa meni tiivistetysti näin: ankeriaasta tehdyt sushipalat, paikalliset martat autenttisissa kimonoissa ja Mister teen pöydän alle piilotetut varpaat - hän kun pölähti tuollaiseen vähän parempaan paikkaan ihan varvassandaaleissa.

Pimenevässä illassa jäi jättikokoiset uima-altaat korkkaamatta ja siirryimme suosiolla sisätiloihin nauttimaan klassisista australialaisista lauluista ennen unille menoa. Lauantaiaamu veikin sitten kohti ihan uusia seikkailuja kun purjehdimme pesueinemme yksityisellä katamaraanilla pitkin poikin paikallisia merireittejä.

Sekalainen seurakuntamme korkkasi Coronat Great Keppel -saaren rantaviivassa, sukelteli krokotiilimiehenkin tappaneiden keihäsrauskujen ja Disneyn tutuksi tekemien nemojen vedenalaisessa valtakunnassa ja rusketti onnistuneesti itseään laivan kannella. Illallisaikaan suurin yllätys ei suinkaan siis ollut se, että kaikki onnistuivat saapumaan paikalle vaan pikemminkin tasaisen ruskeat värisävyt.

Livemusiikin tahdittamana säntäsimme sänkyyn vanhusten tapaan aikaisessa vaiheessa viimeistä iltaa. Jäähyväiset olivat kuitenkin kuukausien tuskan arvoiset. Käteen jäi rusketusraidat ja muutaman helvetin hyvän tyypin yhteystiedot. Se riittää.