Oma täydellinen auringonpimennykseni tapahtui niin eilen kuin kaikkina muinakin iltoina vaivatta. Luin hetken aikaa kulttimaineeseen nousseita harmaan sävyjä, kunnes suljin silmät ja tadaa - pimeys tuli. Emäntämme Anna oli kaksien aurinkolasien turvin terassilta aamun sarastaessa historiallista luonnonilmiötä tutkaillut ihan oikeasti ja kuullut lintujen hiljentymisen. Samasta historiallisesta syystä ne varmaan tapahtuman jälkeen huusivat normaalia enemmän.
Aika kuluu kuin siivillä. Allas on testattu, hyväksi todettu ja polvikin jo kertaalleen vesijuoksun merkeissä tuhottu. Tämän päivän saldo on auringon ansiosta punoittava takamus, mutta kai se on syyssateita ja ensilunta parempi vaihtoehto.
Koiruudet ovat jo arkipäivää ja viime yönä sängyssä oli ilman kumpaistakaan karvakasaa ihan liikaa tilaa. Onneksi olen koittanut keittiön puolella olla kokki kolmostakin tehokkaampi testaillen tuorejuustokuorrutuksia ja chili con carneja. Mahdollisuus siis on, että tilasta tulee möhömahojemme kanssa vielä puutetta.
Viime lauantaisesta maaseutumatkailusta ja hulluista sadekuuroista on selvitty. Bundabergin rommitehdas ei välttämättä ollut kaiken sen hehkutuksen arvoinen eikä se rommi edelleenkään juotavalta maistunut, mutta tulipa nähtyä osavaltion ikoninen turistikohde ja paikallisten janosuiden kultainen lähde. Ylihuomenna kutsuukin sitten hiekkasärkiä suurempi hiekkasaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti