Viimeinen viikonloppu Rockhamptonissa ja mitä opinkaan: päivä merellä tekee helposti merisairaaksi. Toki kuulin myös tarinoita 80-luvun hittibiisin ja Gilletten tämän päivän mainoslaulun Venuksen taustajoukoilta.
Perjantain katastrofaalisen loppulaukauksen jälkeen tunnelma ei voinut kuin nousta. Bundabergin rommikarhulla mainosteipatun matka-automme sisätiloista löytyi matkaevääksi minipullo kuohuvaa ja Yeppoonin rantamaisemissa meitä odotti yöpaikkamme lomakeskuksen hellässä huomassa. Kun seurueeseen kuuluu paikallisia radio-Jaajoja kaksin kappalein ja uuden hellehatun turvin jatsaava Mister tee, on odotettavissa good times. Illallinen japanilaisessa meni tiivistetysti näin: ankeriaasta tehdyt sushipalat, paikalliset martat autenttisissa kimonoissa ja Mister teen pöydän alle piilotetut varpaat - hän kun pölähti tuollaiseen vähän parempaan paikkaan ihan varvassandaaleissa.
Pimenevässä illassa jäi jättikokoiset uima-altaat korkkaamatta ja siirryimme suosiolla sisätiloihin nauttimaan klassisista australialaisista lauluista ennen unille menoa. Lauantaiaamu veikin sitten kohti ihan uusia seikkailuja kun purjehdimme pesueinemme yksityisellä katamaraanilla pitkin poikin paikallisia merireittejä.
Sekalainen seurakuntamme korkkasi Coronat Great Keppel -saaren rantaviivassa, sukelteli krokotiilimiehenkin tappaneiden keihäsrauskujen ja Disneyn tutuksi tekemien nemojen vedenalaisessa valtakunnassa ja rusketti onnistuneesti itseään laivan kannella. Illallisaikaan suurin yllätys ei suinkaan siis ollut se, että kaikki onnistuivat saapumaan paikalle vaan pikemminkin tasaisen ruskeat värisävyt.
Livemusiikin tahdittamana säntäsimme sänkyyn vanhusten tapaan aikaisessa vaiheessa viimeistä iltaa. Jäähyväiset olivat kuitenkin kuukausien tuskan arvoiset. Käteen jäi rusketusraidat ja muutaman helvetin hyvän tyypin yhteystiedot. Se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti