maanantai 9. heinäkuuta 2012

Anna mun kaikki kestää


Billabong ei ole vain vaatemerkki, se on myös kyläpahanen missä voi rekkakuskien riemuksi nukkua heidän vieressään ilmaisella resting-alueella (tai vaihtoehtoisesti maksaa tien toisella puolen maltaita parkkipaikasta). Sieltä lähdettyämme onkin sitten ehtinyt tapahtua huomattavasti muotimaailmaa enemmän. Mister teen sanoin, päivä on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Hieman yllättäen ensimmäinen suunnittelemani bensapaikka katosi kartalta ja löysimme itsemme ajamasta tasaista kahdeksaakymppiä pitäen käsiä raamatun päällä ristissä pitkän matkaa bensavalon palaessa. Laulu kerrallaan, ajattelin. Adelesta (joka sattumoisin ei Mister teen suosikkeihin kuulu) selvittyämme ajattelin asioiden olevan hyvillä kantamilla kunnes tankki viimein veti viimeiset dieselinsä nelisen kilometriä ennen seuraavaa huoltoasemaa. Lyhyen hermostuneen naurun säestämänä Mister tee hyppäsi peukku pystyssä tien varteen, sai kyydin huoltikselle ja takaisin vain todetakseen ettei sillä ensimmäisellä kymmenellä litralla isommat alukset vielä mihinkään liiku.

Pienen, iloisen korealaisen tiepalvelumiehen autettua meidät jälleen pyörien päälle, jatkoimme suomirapin soidessa matkan tekoa. Ajatus oli tehdä edellispäiväistä lyhyempi ajo ja nauttia auringonlaskusta rannalla. Suunnitelmista pois oli vain sattumoisin laskettu se tosiasia, että valitsemallemme biitsin pahaselle vievä tie oli puolikas satanen monttuista hiekkatietä, joka välistä vei miestä ja välistä antoi miehen kuvitella vievän sitä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös se kuoppainen tie jota takaisin päin joudumme vielä huomenna jonkin matkaa ajamaan. Jos siis luoja suo ja upottavat ylämäet eivät vie mennessään.

Nullaborin jäljiltä tämä on ollut sitä oikeaa jännitysnäytelmää: tapahtumia tien päällä, joista kukaan ei ennalta varoittanut. Poissa ovat myös tylsistyneiden matkalaisten puihin ripustamat paidat, bikinit ja rähjääntyneet shortsit. Tällä reissulla enemmän on näkynyt kuolleita kenguja mitä eriskummallisimmassa asennoissa tien pientareella – kuin vielä matkalla jonnekin ketareet pystysuunnassa, muu ruumis jo korppikotkien eväänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti