Pimeään herääminen ei ikinä ole ollut mieluisin aika
päivästä alkaa asioita hoitamaan, mutta kun opas käskee niin sokeat seuraa.
Reissun viimeinen päivä kului Kings Canyonin polkuja
tallaten. Jyrkän ensimmäisen ylämäen jälkeen tuli onneksi jo vähän lämmin eikä
lapasia tarvinut enää sormissa roikottaa. Mahtavia maisemia, jotka
googlettamalla voi myös katsastaa.
Kotiinpaluu suoritettiin kamelifarmin kautta, jossa
vauhdikkaiksi kilpakameleiksi treenatut otukset juoksentelivat kyttyröineen.
Mister tee jätti halvan huvin välistä, mutta pakkohan se oli itse sinne
istuimeen kammeta. Turhaan ei ole tarjottimia tullut kannateltua sillä
vekkulimaisessa kyydissä pysymiseen vaadittiin mielihyvän lisäksi aimoannos
käsivoimaa.
Väkivaltaisessa Alicessa vielä yksi yö. Ilontunteet siitä
että pääsimme kehnosta turistioppaasta eroon ovat katossa, pyykkiä on enemmän
kuin laki sallii ja aamulla matka jatkuu kohti pohjoisen bilehilettä Darwinia
epämääräisessä seurassa. Eläköön road tripit, eläköön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti