Elämämme ensimmäinen liftauspäivä päättyi epämääräiseen
viimeiseen pätkään ja toinen alkoi isolla rekalla. Mister tee pääsi
toteuttamaan unelmiaan eikä itseänikään suuremmin Scottien kyydissä surettanut.
Darwinin aurinko löytyi tien päästä kuten myös jokunen vuorokausi aiemmin
tehdyt uudet ystävät.
Hostellielämää ei onneksi meluisalla Mitchell streetillä
joutunut muutamaa päivää kauempaa kärsimään (nekin sulassa sovussa neljä henkeä
kahden hengen soppiin survottuna). Jonkin tuurinomaisen turvin saimme
vuokrattua viikoksi luksushuvilan ihan rannan tuntumasta pilkkahintaan.
Hyviä uutisia juhlittiin iltamarketeilla ja seuraavana
päivänä innosta soikeana muutettiin tavarat uuteen taloon. Koko päivän
suunnitteilla ollut juhlaillallinen ei päässyt ennen iltakymmentä tapahtumaan,
mutta se oli kaiken odottelun arvoinen grillimestari Mister teen itsensä valmistettua
täydelliset pihvit kiusaamaan porukkaan eksyneiden kasvissyöjien mieliä.
Sekalainen seurakuntamme eli rasististen vietnamilaisten
motoristipoika, Euroopan rikkinäisissä lökäpöksyissä katsastanut partaveikko,
ukulelea soitteleva tekohippi, ranskalainen graafikkonainen ja me – tämä viikko
painuu parhaisiin muistoihin ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti