Kun nousee Alice Springsissä aamukuudelta puoliunessa
muutaman muutaman tuntemattoman kanssa valkoisen pakun kyytiin tiellä kohti
tuntematonta, jokunen henkilö voisi varovaisuuttaan viime tingassa perua. Vanhat
pierut eli allekirjoittanut ja Mister tee ottivat kerrankin riskin ja siitähän
seurasi seikkailu vailla vertaa.
Virallisissa kirjoissa kolmelle hengelle tarkoitettu pakettiauto ehti kuljettaa yhteensä kahdeksaa matkustajaa runsaat
seitsemänsataa kilometriä ahtaissa oloissa ennen kuin ilkeän kassaneidin
kohtaamisen seurauksena jäimme poliisin haaviin. Ilta-auringon jo laskiessa
hetkellinen paniikki valtasi varmaan jokaisen mielen, mutta loppupeleistä
kerrottavaksi jäi vain hauska tarina brittiläisestä poliisisedästä, joka
loppupeleissä ei antanut edes sakkoa vaan kuljetti eksyneet lampaat
poliisiauton takapenkillä seuraavalle pysähdyspaikalle turvaan.
Muutama matkassa ollut ranskalainen paskiainen putosi
porukasta tapahtuneen jälkeen. Me muut jatkoimme seuraavana päivänä peukalo
pystyssä matkaa kohti aurinkoa. Hyvän tuurin, ihanien eläkeläisten ja suoraan
farmilta poimittujen avokadojen maustaessa matkaa Darwin läheni hetki hetkeltä.
Hetkellinen yöpysäkki Katherinessa oli tarpeen väsyneille sieluille ja
ruumiille. Kilometrit kun katoavat vain menemällä lujaa vauhtia eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti