lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kaikkien kivien sankari

Uluru, tuo kaikkien kivien sankari, löytyi bussipyrähdyksen jälkeen jostain sieltä todella keskeltä ei mitään. Spirituaalinen herääminen jäi tapahtumatta ja omalta osaltani harmittamaan jäi se ettei kengissä ollut pohjaa kiivetä korkeimmalle kohdalle saakka.

Auringonlaskun muuttaessa Ulurun väriä ja muiden turistilaumojen napsiessa loputtomia rullia kuvia siitä todisteeksi, Mister tee ja minä pitäydyimme kuohuvan parissa. Kummasti alkoi juttu muillakin matkalaisilla muutaman lasillisen jälkeen sujua sutjakkaammin ja loppupeleissä selvisi, että meillähän olikin vallan mainio porukka kasassa kivikarkeloita kolme päivää viettämään.

Ensimmäinen yö Swagissa, yhden hengen makuupussi-teltta –yhdistelmässä oli joillekin niinkin kylmä, että he katsoivat viisaammaksi paeta sisätiloihin. Suomalaisella sisulla ja matkaan mukaan otettujen villasukkien avustuksella me pysyimme koloissamme. Jos hampaat kolisivatkin muutaman asteen pakkasilla, ei siitä seuraavana päivänä muille mainittu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti