Niin ne vain kuluivat viimeisetkin päivät, vaikka jossain
vaiheessa minuutit tuntuivat tunneilta, tunnit valovuosilta.
Cocktaillistattomat cocktailbaarit chinatownin liepeillä, gayfriendlyjen
ravintoloiden tanssilattiat, jatkot mister teen tanssiessa pöydällä harrastettuaan
ensin pitkän päivän naturaalisti eli kovin luonnollisesti ja luonnollisissa
oloissa puskissa kävelyä (paikallista ulkoilma-aktiviteettien aatelia) –
sellaisten asioiden parissa aika aina menee nopeammin kuin töissä.
Ensimmäinen yö jossain missä aurinko oli se asia minkä
herättyään näki ensimmäisenä on kuitenkin jo takanapäin. Alla on kuuden ihmisen
asuttava matkailuauto, joka syö dieseliä kuin lapsi karkkipäivänä
lauantaipussiaan.
Reilut kuusisataa kilometriä pistettiin ensimmäisenä päivänä
Perthin ja meidän väliin ajettuamme yöpaikaksi suunnitellun telttailualueen
ohi pimeässä vauhdikkaasti. Nyt
kun sade on vihdoin takanapäin, on hyvä suunnitella suuria seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti