Varjot auki

Metsästettyämme teillä ja päättyneillä pätkillä paikallisia ostereita, jotka huhupuheiden mukaan ovat maailman parhaimmistoa, pääsi nälkä yllättämään.  Ravintolat eteläsaarella olivat kuitenkin kiven alla ja illalliseksi tuli nautittua kotoisasti metukkaleipää.

Ajellessamme kohti kuuluisaa Milford Soundia, pysähdyimme yön ajaksi erään hiekkatien päähän ihailemaan vuoristoista näkymää. Nukahtaessani viimeinen ajatus oli toive siitä, ettemme aamulla heräisi keskeltä järveä. Rankkasateet ovat iskeneet toden teolla, kuten Uuden-Seelannin sääoloihin sopii.

Aikataulussa matkaavien on tässä maassa turha toivoa näkevänsä ihan kaikkea ja vaikka heräsimmekin vielä melko kuivan oloisina, puolet isoista teistä on suljettu myrskyissä romahtaneiden siltojen takia. Vuonoissa veneily jäi siis haaveeksi vaan. Kateellisena täytyy tässä vaiheessa tutkailla Australian sääkarttaa, missä metsäpalot helteiden jäljiltä (huomaa, helteiden jäljiltä!) vaikeuttavat normielämää.