Pyysin mister teetä säästelemään hieman shampoon käyttöä –
hänellä kun on tapana siiliäkin lyhyempään poninhäntäänsä tuhlata hieman turhan
suuria määriä kerralla. Hän pesi sitten tukkansa vartalovoiteella.
Kaksi päivää
myöhemmin tuo viimeinen suihkukin on noussut arvoonsa, pesutavoista riippumatta. Kilometrejä tässä maassa
ei turhan paljon pääse taakseen jättämään, mutta hiki hatussa sitä suuremmalla
syyllä näillä mielenkiintoisilla teillä saa painella.
Ensimmäisen yön vietimme romanttisesti meren rannassa.
Koiraansa ulkoiluttamaan tullut vanhempi pariskunta vinkkasi maisemista ja eksyimmekin
kuin vahingossa Seelannin ensimmäiselle bushwalkingille kallioille, joilta
näkyi mister teen sanojen mukaan Hawaijille saakka.
Tarkistimme matkan varrella skottipitoisen Dunedinin maisemat
ja mainion kahvin, mutta jätimme albatrossit oman onnensa nojaan. Sen sijaan
saimme saksalaisten kanssa ihailla muutaman pingun rantataaperrusta ja
hylkeiden kylkeen kääntöä. Sateiden yltyessä ajoimme yhden valtatien loppuun ja
päädyimme ihailemaan maan eteläisimmässä kärjessä merimaisemaa kunnes sateelta ei mitään enää näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti