Eikös se niin ole, että juosten kustu on puoliksi tehty.
Sillä reseptillä me mister teen kanssa katsastettiin maan pääkaupunki
Wellington. Yllättävää kyllä – helvetillisessä kaatosateessa!
Saarten väliä kulkeva lautta kuljetti meidät
alkuiltapäivästä pohjoiselle puolelle ja vielä parkkipaikkaa etsiessä keli
näytti lupaavalta. Kaupungin puutarhan ruusutarhan kohdilla kaikki kuitenkin
muuttui ruusuisesta piikikkääseen pelleilyyn. Siinä sitten ilman sateenvarjoja
juostiin muutaman kilometrin mittainen matka satamasta Te Papa Tongarewa -museon kautta
kaupungin kuuluisimmalla ravintolakadulle. Hipsterit kulkivat katuja
toppatakeissaan, meidän oli turvauduttava kämäisen näköisen kalapuodin antimiin
päästäksemme edes hetkeksi lämpimiin tiloihin.
Lounaan jäljiltä oli hyvä sateen ansiosta kiloja
painaviempien juoksutossujen kanssa ottaa ylämäkeen kulkeva vanhanajan
raitiovaunu ja painella autolle pikavauhtia kuteet vaihtamaan. Pahimman ruuhkan
aikaan päätimme sitten lähteä kaupungista poispäin kulkemaan ja niinpä ilta
venähti taas suunniteltua pidemmäksi. Pimeillä teillä ehdimme jo säikytellä
muitakin matkalaisia auton ikkunoihin koputtelemalla, mutta sen ansiosta
nimenomaan vietimme yömme Singaporen kokoisen Taupo-järven rannassa. Väsyksissä
ei edes puskapissaan turvautuminen tuhonnut tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti