Kaikki turistioppaiden kuvat ovat täyttä kusetusta. Painelimme
taas yhden nähtävyyden ohi sumupilvessä. Sademetsän ja lumihuippujen kohtaaminen
jäi siis sateiden takia kuvaamatta. Turistipisteessä kehotettiin jatkamaan
matkaa pohjoiseen pikimmiten, uusista tiesuluista kun ei koskaan tiedä.
Hobittimaisia maisemia mukaillen ajelimme pitkän päivän ja
kirjaimellisesti maan päästä päähän ilmojen juurikaan muuttumatta. Päästyämme
Nelsoniin, kaupunkiin joka on jo vuosia tilastollisesti ollut maan aurinkoisin
kolkka, koimme karvaan pettymyksen sillä sateenvarjoista oli siinäkään
vaiheessa turha luopua.
Yö vietettiin viimein sisätiloissa ja nautittiin sellaisista
pienistä elämän iloista kuin suihku ja puhdas tukka. Illallinen oli pettymys,
joka onneksi seuraavan päivän fish and chips –lounaalla korjaantui. Enää yksi
yö pahalta haisevassa autossa merenrannassa ja sitten uudella, isommalla
pelillä kohti pohjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti