Nyt on onni kääntynyt ja elämä saanut taas merkityksen.
Marlborough:n viinitilojen paljastuttua vuorien takaa tajusin, että ehkä tässä
maassa on jotain hyvääkin. Vaikka jo tältä päivältä ovensa sulkeneet
viinikellarit olikin ohitettava pysähtymättä, tämä päivä on ollut hyvä päivä
jättää jäähyväiset eteläsaarelle.
Ilta Christchurchissa vietettiin Sumnerin
merenrantakyläsessä, jossa autioituneilla kaduilla ei näkynyt yksinäisiä
surffipoikia kummempaa. Liekö se sitten valittamisen arvoinen asia sekään.
Aamulla pienen ristiin rastiin ajelun jälkeen pääsimme vihdoin tien päälle
isommalla ja ah, niin mukavasti tilavammalla vehkeellä. Vihon viimeisen
ajomatkan kruunaa siis kuningaspeli, jossa jopa jääkaappi toimii.
Ilta on pimennyt ja mister teen rillihiilet lämmittävät
parhaillaan lammaspihvejä syötävän kypsiksi. Toiveissa olisi huomisaamuna ehtiä
aamukahvit nauttia Pictonin satamassa ennen laivan lähtöä. Kummallista, että
taidan taas olla se ainoa asiasta eri mieltä oleva, mutta odotan jotenkin tuota
pohjoisempaa saarta enemmän kuin tätä paljon puhuttua ihmemaata. Suomen lappi
kun kohtaa sademetsän, niin ei se muutamaa valokuvaa ihmeellisempää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti