Tänään minun piti hypätä kahdestatoista tuhannesta jalasta
alas. Pudota taivaalta kuin kuuman kiven. Kävi niin, että tuulet eivät olleet
suotuisat. Viiden tunnin odottelun jälkeen oli pakko luovuttaa ja myöntää, että
Uusi-Seelanti veti pelin kuusi nolla ja meikäläiset jäi taas kylmästi tappiolle.
Taupon maisemissa, missä laskuvarjohyppäily on niin
sanotusti historiallista puuhaa, oli tarkoitus pistää
ranttaliksi. Toisin kävi, ja tuhlasimme koko pitkän päivän odotteluun. Turvallisuussyistä meitä ei ilmaan päästetty.
Menimme siis kuumille lähteille. Paikka, josta paikallinen
turistitoimisto unohti mainita hoiti hommansa kunniakkaasti. Olimme aamukylvyn ehtineet jo ottaa Taupon kylmissä aalloissa samalla kun japsituristit silmä kovana nauhoittivat kodak-hetkeämme. Tuntui siis sitäkin taivaallisemmalta maata poreilevan kuumassa vedessä ilta-auringon alla vaikka saksalaisturistien loppumaton virta kaikki kauneimmat kokemukset pilaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti