Uuden ajopäivän kilometrimäärä ei ollut pilviä hivelevä,
mutta koko pitkän matkan jatkuneet tietyöt pitivät vauhdin hiljaisena.
Poikkesimme mister teen riemuksi uimassa hiekkatien takana sijainneella
krokotiilivapaalla makeanveden altaalla. Toinen mokoma tunti tuhlattiin
parinkymmenen kilometrin matkaan vuorenhuipulla sijainneelle kylälle
matkaamiseen. Tuhlattiin sanan nimenomaisessa merkityksessä, sillä
näköalapaikka tarjosi tasan tarkkaan tiheässä olleita puiden latvoja.
Matkailuautomme jääkaappi lopetti toimintansa ennen kuin
sitä aloittikaan. Johtui siis ehkä lievästä jatkuvasta nälkätilasta, että
tienvartta koristaneet sokeripellot alkoivat jossain vaiheessa tuoksua voilla
maustetulta popcornilta enemmän kuin sokerin alkujuurilta.
Ennen Mission Beachille selviytymistä ehdimme todistaa myös
muutaman tulipalon katkuisen pätkän matkaa. Jonkun vähemmän onnekkaan
matkalaisen auto oli ilmiliekeissä ja ohitimme sen vain löytääksemme edestämme
epäilyttäviä ruohikkopaloja ja vuorilta nousevia savumerkkejä. Emme liittyneet
aboriginaalien juhlatunnelmiin vaan parkkeerasimme auton eturivipaikalle rannan
tuntumaan ja nautimme muutaman viskipaukun aaltojen pauhussa. Sellaista on
katsos elämä lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti