Vänkärin puolen ikkunasta – nimenomaan siis auton vasemmalta
puolen – pilkahtelee tasaisin väliajoin pimenevässä illassa vaahtoavan meren
aallokko. Pieni haikeus Queenslandin ja trooppisen ilmaston jäätyä taakse
katosi samaa vauhtia kuin jalat juoksivat kastumaan Byron Bayssä. Hippikylävierailu
oli, toisin kuin elokuussa Annin ja Rossin seurassa, kuuman kostea ja täynnä
elämää. Turistipitäjä oli talviuniltaan herännyt ja pistänyt tuulemaan.
Omalla tavallaan on helpottavaa taas ajella monikaistaista
isoa tietä isojen pitäjien välillä. Eilen illalla olimme vielä kaukana tästä
sivistyksestä. Mutkaisella sademetsien viivoittamalla metsätiellä
pilkkopimeässä taivaan kahtia repineet tuhannet salamat olivat mitään
näkemiäni raketteja mieleenpainuvammat. Koko autoseurueen liimautuessa ikkunoihin
kamerat molemmissa käsissä onnistumatta kuvaamaan juurikaan mitään, voi
luontoäitiä onnitella yhdestä tämän vuoden mieleenpainuvimmista hetkistä.
Pojat putosivat kyydistä ja jäivät töiden hakuun Byron
Bayhin. Kahden kehnosti nukutun yön jälkeen on vielä yksi samanmoinen jäljellä,
jotta tavoitamme maailman suurimman saaren pääkaupungin ajoissa. Pimeän
ajoonkin on siis vihdoin turvauduttu, muutama mokoma sammakonpoikanen renkaiden
alle survottu ja kenguruita vielä tähän saakka onnistuneesti väistelty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti