Tänä aamuna heräsin jo kello kuusi. Puolisen tuntia
myöhemmin vitutus jo kamalaan ääneen huusi. Auton akku veteli viimeisiään, naksutteli
mokoma niskojaan. Sähkömiehen toivossa ajoimme tiellä suoralla, kunnes meni
eturengas alta ilman varoituksia. Siinä sitten tunkkia kaivaan, rengasta vaihtaan – kuumalle
asfaltillehan sitä joutui makaan. Kun oli hoidossa tuo pienempi ongelma,
lähdimme metsästämään apua rannasta. Tuntikausia meni hukkaan, kun ei meinannut
löytyä korjaajaa mistään. Muutaman puhelun ja huutelun jälkeen, selvisi onneksi
sekin härdel. Posahtanut akku uudeksi muuttui eikä voi sanoa, että
loppumatkasta vauhtia puuttui.
Kuten arvata saattaa, auto on alla ja Cairns takana.
Laguunipulahtelut ja täydellisen rusketuksen metsästys jää nyt hetkeksi, sillä
tätä siirtoautoa saa ajaa kuin viimeistä päivää, että ajoissa jokainen
taitettava kilometri saadaan taakse jätettyä.
Pohjoisen paratiisi oli nimensä veroinen ja loma tuli
vietettyä mukavissa merkeissä. Bingon peluun ohella ehdimme tapailla monen
vanhan kaverin lisäksi muutaman uudenkin tuttavuuden ja jossain vaiheessa mister
tee ainakin alkoi jo sujuvan ruotsin kielen.
Muutama tuttava hyppäsi matkaan mukaan ja bensakustannuksia jakamaan. Alkuhuuman innoittamina pysähdyimme matkan varrella
sijainneen vesiputouksen ja samasta yhteydestä löytyvän luonnon luoman
vesiliukumäen liikkuvuuden tarkistamaan. Samalla reissulla törmäsimme sademetsän
poikki kulkeneella polulla Australia-aikamme ensimmäiseen luonnonvaraiseen (ja ennen
kaikkea elävään) käärmeeseen emmekä välttyneet kämmenenkokoisia hämiksiäkään
matkalla tapaamasta. Ihmeellinen luonto Ylen illassa jäi vihdoin kakkoseksi.
Iltapimeällä pahuksia ei enää näkynyt ja pysähdyimme ison
kaupungin värivalojen vilskeeseen paistamaan muutaman nakkimakkaran sämpylän väliin.
Townsvillen rantaesplanadi eli maanantainakin. Mieli olisi mielellään
jäänyt pidemmäksi aikaa nauttimaan paikasta, joka takaa vuosittain
keskimäärin 320 aurinkoista päivää asukkailleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti