Juhannustaikoja

Laiskan lauantain kunniaksi munia ja pekonia ja hyvällä tuurilla litroittoin kylmää maitoa - siitä on keskikesän juhla tehty. Ja jottei aika pääsisi kultaamaan muistoja, laitetaan paperille totuudet Juhannuksesta 2012 saman tien.

Koska sisätiloissa lämmitys maksaa liikaa, sitä ei ole. Kahdesta pahasta on siis paha mennä sanomaan: ulkohuusseista kaikkine kaupunkilaistytön silmään osuvine vikoineen, ja sisävessoista, joissa posliini on kuin pakastimesta otettua ja peppu palelee pahemmin kuin pulkkamäkeä laskiessa.

Asteita näyttää olevan saman verran kuin kotipuolessa. Kannuksen raitilla ehkä asteen pari viileämpääkin. Ja silti tuntuu ettei kuuna päivänä lähtisi talviturkkiaan näissä keleissä heittämään. Johtuuko se sitten siitä, ettei ympärillä ole muita yhtä hulluja tarpeeksi vai siitä, että ne hullut jotka täällä pörräävät ovat piiloutuneet talvitakkien suojaan.

Hulluista puheen ollen sekopäitä täältä kyllä löytää Kallion katujakin enemmän. Busseistakin kun osa on ilmaisia, niin katujen kasvatit tulevat mielellään sateesta olutkassinsa kanssa sisätiloihin ja rullaavat linja-auton kyydissä tunnelmaa luoden ees ja taas.

Suurin osa tapaamistani ihmisistä on ollut inhottavia. Tästä ei silti austraalialaisia voi syyttää sillä työympäristössähän sosiaalinen elämäni on suuremmalta osaltaan tapahtunut ja siellä sattuneista syistä on koko kirjo eurooppaa edustettuna.

Torakoilla täällä päin on kokoa. Ne pienet helluiset kaverit, joita yritin parhaani mukaan myrkyttää Brooklynissä asuessani olivat lähes olemattomia näihin verrattuna, jotka kaiken lisäksi osaavat olla kovinkin ihmisystävällisiä ja piiloutua takin hihoihin milloin missäkin tilanteessa.

Mitä tulee saunan kaipuuseen, ei edes pueta sitä sanoiksi. Koittakoon itse kukin jättää sen perinteisen lauantai-illan huuman välistä niin varmasti jo viikon jälkeen vituttaa. Mittumaaria kaikille. Tärkeintä tilanteessa on se, että Suomessa tästä päivästä alkaa matka kohti talvea samalla kun me alamme kieli pitkällä odottamaan sitä helteistä ajanjaksoa.