Virta vie, virta tuo

Juurilleni paluun aikana eli kirjastoa käyttäessäni olen joutunut toteamaan ikäväkseni, että muutoin puhtoinen kaupunki ei ole keksinyt vielä miten poistaa pissan tuoksu modernisti sisustetusta yleisestä vessasta.

Ensihätään löytynyt hippiluolahuoneistomme koki suurmuutoksen lähestulkoon saman tien astuttuamme remmiin mukaan ja parissa päivässä läheisiksi käynyt pariskunta Kalifornia-Skotlanti poistui rahakkaisiin hommiin autiomaahan ja heidät korvanneet britit juovat maidolla maustetun teensä teehetkien aikaan ja muulloinkin epäsosiaalisesti omassa huoneessaan. Toinen pikkukoiristamme on karannut aitaan myrskyn seurauksena syntyneestä raosta eikä lämmitysjärjestelmiä ole ainakaan läntisessä provinssissa keksitty koska iltaisin lämpimänä pitää enää elektronisesti kuumeneva peitto kun ei se rakkauskaan palelevia varpaita pelasta vaikka kuinka olisi tulista.

Useamman työtarjouksen saaneena jouduin pohtimaan vaihtoehtojani hetken armottomasti kunnes valitsin kahdesta pahasta pienemmän ja hiljaisten illallisten sijaan myynkin tuhansia maksavia viinipulloja pukumiehille pitkin päivää. Mister tee ottaa hallitusti loman kannalta ja siltähän se tuntuu varmasti säänkin kannalta – kuin heinäkuut kotona konsanaan.

Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina on odotettavissa maailmoja mullistava jälleennäkeminen kotipuolen kavereiden kanssa, Sydneyhin on siis siihen mennessä etsittävä tie. Sitä ennen pitäisi  banaanifarmin kautta kiertää ja nauttia kuivasta tropiikista jossain tuolla tuhat kilometriä nykyistä sijaintiamme pohjoisempana.