Perthin vieraanvaraisuus loppuu lyhyeen ja kelit saattavat
piakkoin sallia taas varvassandaalit. Suurista kuvitelmista huolimatta paikka oli ehkä hienoinen
pettymys minkä olisi voinut välttää, jos olisi kaupunkiin auringon paisteessa
saapunut. Fiilis parani valtavasti kun saimme ison asuntoauton pari päivää takaperin buugattua ja varattua jälleen yhden ajamisen arvoisen matkan kohti suurta
tuntematonta. Mitä ties helmen kerääjiä meistä vielä tällä matkalla kehkeytyy.
Pyykkejä on turha pesukoneen olemassaolosta huolimatta
pestä, koska jatkuvassa sateessa mikään ei kuivu eikä Perthin mahtavasta
kulinaarisesta tarjonnasta ole suuremmalti tullut nautittua. Aikuisuuden kynnyksellä duunin lopettaminen on edelleen meikäläiselle arka paikka ja pienten valkoisten
valheiden siivittämänä piti tämäkin ero hoitaa. Täytyy vain toivoa, ettei
näihin ihmisiin matkoillaan enää törmää eikä selittelyitä tarvitse miettiä.
Takapihan valoista ja Jutin grillivinkkeihin soveltuvasta
ruokailualueesta huolimatta tämä jussi menee vähän niin kuin ohi suun.
Säästetään siis ensi vuoteen, saunaan ja perheen jälleennäkemiseen sekin
vähäinen ilo. Sillä välin jatketaan normiarkea ja varmistetaan vielä viitisen
päivää ettei sateenvarjo unohdu minään päivänä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti