maanantai 4. kesäkuuta 2012

Vanhat miehet viiksekkäät


Viimeiset kolme päivää ovat olleet kuin totisesti hyvin leikattua reality showta; uskomattomia asioita, jotka tapahtuivat lähes käsikirjoituksen omaisesti virkistäen väsyneiden matkalaisten mieliä. Kokemuksia, niitähän tänne lähdettiin etsimään.

Perjantaina eksyimme monien summien saattelemana kaukaiselle farmille kaupungin etelälaitamille rakentamaan lintuhäkkejä ja keräämään lemonaadeja. Toisin kuin olen aina kuvitellut, ilmeisesti lemonaadi ei ole pelkästään herkullinen janojuoma johon kossua lisäämällä saa lisää vivahteita. Sellaisia hedelmiä voi ihan aikuisten oikeasti poimia puista ja pistää suuhun sellaisenaan. Kuten sanottua, kokemushan se oli mutta niin paljon ei mikään osa minua koskaan haluaisi ikuista Australian aurinkoa, että kolme kuukautta farmilla duunaisin saadakseni toisen vuoden viisumin. Jopa Suomen kylmät talvet ja sateiset kesät voittaa hämähäkkisen maalaiselämän.

Huonosti nukutun viimeisen hostelliyön ja erinäisten selkkausten jälkeen lauantai alkoi kirjastolla ja muutamalla väsyneellä silmäparilla tietokoneen ruudulla kunnes se muuttui musiikkifestivaaliksi, joka kiemurteli pitkin Perthin aurinkoisia katuja. Teimme uusia ystäviä, tanssimme sateenkaaripaikassa eturivissä ja nauratimme seuralaisiamme tarpeeksi saadaksemme kutsun viikon päästä järjestettäviin kotibileisiin.

Illalla matka jatkui sohvasurffipaikkaan Manningin kaupunginosassa, jossa lisäksemme muutama muukin matkailija vietti yönsä – osa teltoissa, osa sohvilla, me onnekkaat talon omistajan omassa  sängyssä hänen taiteillessa takamustaan telkkarin eteen. Yömyöhään pelatut korttipelit ja viisitoistavuotias viski tekivät illasta ikimuistoisen.

Puistopäivän ja nuoralla kävelyn jälkeen poistuimme kansainvälisestä seurasta ja kyyditsimme itsemme uuden vuokraisännän pakussa kohti kotia. Tervetuloillallinen oli katettu ulkoterassille, kanat olivat sopivasti tulisia ja discovalojen välkkeessä soineet vanhat hittibiisit eivät saaneet ainoastaan omaa suuta supulle vaan myös orrellaan istuneen papukaijan tanssahtelemaan.

Niin eriskummallinen on uusi kotimme, ettei se ainakaan huono homma voi olla. Seuraavaksi lähialueet ratsaamaan.

1 kommentti:

  1. Aurinkoa, lampoa, seikkailuja.
    Ruokaa, juomaa, ystavallisia ihmisia.
    Ja etta kotipapukaija :)
    Kokemuksia riittaa sulateltavaksi...

    VastaaPoista