keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Viiksethän tässä vilinässä kasvaa kaikille


Koska perusteluni ovat vain näennäisesti päteviä, olen taipunut ajattelemaan maksullisia karavaaniparkkeja periaatekysymyksenä. Kun on tottunut parkkeeraamaan autonsa ilmaiseksi Hiltonin parkkipaikalle ja asuinalueiden pimeille kujille vanhoilla matkoillaan Kaliforniassa, on vaikea ymmärtää miksi maksaisi siitä, että veisi autonsa maksulliselle alueelle ja silti nukkuisi varsin epämiellyttävästi. Mister tee vanhana karavaanariperheen kasvattina kuitenkin kannattaa tätä vaihtoehtoa, joten ottaakseni ilosta kaiken irti onnistuin aloittamaan aamuni suoristamalla tukkani.

Australian pisin suora on takanapäin. Tottahan se on, ettei siellä mitään katsomisen arvoista ole, mutta tiukkaa kisaa tylsimmästä ajomatkasta se tuskin silti voittaa – Kauhava-Kannus –väli on muistoissani yhä mustempi. Samaa mieltä olisi varmasti se yksinäinen pyöräilijä, jonka näimme autiomaata kaksipyöräisellään taittavan.

Vekkulisti onnistuimme salakuljettamaan juustopaketin rajan yli, vaikkakin tekopirteät selitykset saivat tarkastajan varmasti jotain feelua epäilemään. Viipaleet ovat onneksi jo paremmissa suissa eikä todistusaineistoa näin ollen ole enää olemassa.

Ensimmäinen pidempi pysähdys ikuisuuden kestävällä ajomatkalla oli merenrantakylänen Esperance, joka tarjosi turkoosilla värjättyä merimaisemaa silmänkantamattomiin ja pitkästä aikaa nauttimisen arvoisen latten. Lähimaita kiertävä Great Ocean Drive vei kuusi-nolla voiton alkuperäisestä Great Ocean Roadista ja pelasti hetkellisesti tarjoamallaan valokuvamateriaalilla mielenrauhani.

Mister teellä on päässään ensimmäisen viileämmän aamun kunniaksi uusi ruotsinvärinen myssynsä. Hän on tasaisen varmasti pistänyt kilometrejä taaksemme. Ajolupa on molemmilla, mutta valitettavasti ensimmäisen kerran rattiin hypättyäni sekoitin niin pahasti kytkimen ja jarrun enkä muistanut miten vaihdelaatikko oikeastaan enää edes toimii, että katsoin parhaaksi pysyä pelkääjän paikalla.

Perth on enää kivenheiton matkan päässä. Nauttikaamme vielä hetki pieni talo preerialla –tyylisistä maisemista ja kuolleista kenguruista tien reunoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti