Sunnuntain kunniaksi matkasimme Lizin tädin luo casuaalille lounaalle puhumaan politiikkaa. Olohuone täyttyi iltapäivän mittaan naapureista, professorituttavista ja koirakavereista - ja pääosassa olimme tietenkin me; kaksi lievästi pihalla olevaa suomalaista reppureissaajaa.
Viinin kittailun lisäksi olemme viettäneet onnistuneesti aktiivista aikaa Adelaidessa. Ei niinkään hyvistä patikointipoluista kuin säästökuuristamme johtuen. Kun jättää hyppäämättä bussiin ja sen sijaan kävelee kuusi kilometriä kaupunkiin ja kuusi kilometriä päivän päätteeksi takaisin majapaikkaan, on päivittäinen liikunta-annos varma nakki ja lompsassa parhaassa tapauksessa yhdeksän dollaria tallessa.
Eilen seikkailimme Adelaiden lauantaimarkettia ristiin rastiin maistellen juustoja ja suklaata. Jos ei muuta, marketteja tulee Suomessa ikävä ja tuoreita, puoli-ilmaisia vihanneskasseja. Turistipäivän kohokohta lienee kuitenkin ollut ilmainen kaupunkibussi, jolla kiersimme keskustan ympäri - ei vain yhden kerran vaan puolitoista kierrosta - ennen kuin mister teen riemuksi löysimme tiemme museoon. Yllättävää kyllä, allekirjoittanut kyllästyi sivistykseen huomattavasti misteriä aiemmin ja nautti valokuvanäyttelyn jälkeen lähinnä Facebook-päivittelystä.
Ennen illan pronssipeliä on luvassa pakkopakkaamista ja hyvää yritystä saada tavarat mahtumaan vielä vähän pienempään tilaan. Aamulla on aikainen herätys ja reissu läheiselle viinitilalle muutaman muun surffarin seurassa. Pakkohan se on tämäkin paikallinen herkkuhetki kokea, lahjakortilla kun halpaan hintaan diilin sai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti