Jalkojen alla Perthin maaperä ja paniikki sopivasti nouseva
ja laskeva. Viimeinen yö matkailuautossa on edessä ja huomisesta eteenpäin
ollaankin sitten kodittomia kuin taivaan linnut, joilla niilläkin taitaa olla
enemmän omia puita kuin meillä kotoisia oltavia.
Loppumatka sujui melko kivuttomasti. Ensimmäinen matkan
aikana koettu vilpoinen yö vaihtui aurinkoiseksi päiväksi ja aamupalaksi
nautitun perunasalaatin jälkeen oli tehokas olo surffata sadan metrin pituista
kivistä aaltoa italialaisten turistien kanssa.
Fremantlen karavaaniparkki on itse asiassa rahan arvoinen ja
luulenpa, että yöunet maistuvat, varsinkin kun viime yönä painajaisissa vietin
aikaani enimmäkseen tomaattimurskaa heittelevien maantierosvojen kanssa
kamppaillessa. Nyt peukut pystyyn, että selvitään eikä ensi viikkoa tarvisi
ihan rantahietikon varassa viettää.
Tuleeko teista karavaanareita?
VastaaPoista