Alkumatka on täyttynyt sateenkaarista ja sateenkaaren
molemmista päistä. Johtuneeko tuo jumalallisten olentojen halusta johdattaa
meidät aarteen luo vai siitä valitettavasti tosiasiasta, että sadekuurot ja
pilvetön taivas eivät osaa tällä reitillä päättää kumpi vie voittoa.
Päivän kohokohtiin ja muistoihin jää pysähdys autioituneessa
kalastuskylässä, jossa aboriginaalit kävelivät sadeputtien täyttämiä katuja
pitkin paljain varpain kännipäissään. Surffariemäntäntämme valotti jo
kansakunnan ongelmista, mutta eihän sitä suomalaiseen sosiaaliturvaan tottunut
usko ennen kuin näkee. Ja vaikka miten historiankirjat asiaa kaunistelevat, on
se todettava että Australialla on iso ongelma selvitellä menneisyyden haamuja
alkuasukkaidensa kanssa löytääkseen tarpeeksi sileän polun kaikkien elää käsi
kädessä sivistyneessä maailmassa.
Matkailuauto on parkattu rekkamiehen viereen ja iltapalaksi
grillatut nakit suunnattu kohti mahalaukkua. Poikkesimme mister teen kanssa
drive thru –alkossa matkan varrella poimimassa kyytiin muutaman oluen, joista
kylmimmät on jo janoon nautittu. Henkilökohtaisesti rekkojen mitta on tähän saakka
ollut pieni pettymys; ehkä ne useampaa perävaunua vetävät ajavat yöaikaan ja
jäävät meiltä näkemättä. Mutta onnistuneesti olemme muut vastaan tulleet
ajoneuvot muistaneet moikata. Iskän heilautusta en vieläkään osaa kunnolla
ajoittaa - mestari kun lapsen muistikuvan mukaan teki sen niin, että tuskin
tiesi ketä moikkasi. Yritys on kuitenkin hyvä, kova ja kunnioitettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti