Vietin juuri ensimmäisen mister teettömän hetken sitten maahan saapumisen jälkeen. Sekosin täysin ja puhuin itsekseni juna-asemalta palatessani skottilaista muistuttavalla aksentilla ihan vain harjoituksen vuoksi. Onneksi vastaan ei tullut montaakaan naapuria. Sekoilu voi kyllä hyvinkin johtua vielä eilisestä. Niin paljon iloa niin pienessä ajassa pistää selvimmänkin pään pyörälle pidämmäksikin aikaa.
Mitä siis tapahtui? Vietimme perjantain kunniaksi iltaa ulkona. Ja tietenkin vähän myös siitä syystä, että Saaran on syytä saada viimeiset pakolliset auringonsäteet niin taivaalta kuin kanssaeläjistäkin itseensä ennen huomista lähtöään. Mikään muu kuin party time ei tullut siis kysymykseenkään. Ja jos oikeasti samaan sakkiin änkee muutaman irkkumiehen, yhden suomalaisen jalkapallohuligaanin ja sakillisen naisia, jotka ihan liian harvoin pääsevät kunnolla tuulettumaan on luvassa oltava vain ja ainoastaan ikimuistoisia hetkiä.
Illan viimeinen kebab (tosin se taisi maistua vain Freezerille) ei pelastanut ketään rankalta aamulta, mutta purilaisilla on tapana tilannetta hieman helpottaa. Ja mikäpä parempaa kuin päästä ne suomalaiselta tarjoilijatytöltä tilaamaan. Kaikkialle me pienen maan kansalaiset ehdimmekin.
Jarkko Niemisen finaali on alkamassa, ulkona tuuli käy vielä vähän liian lujasti ja jääkaapissa on kylmänä kupliva Pinot Noir. Ilta saattaa päättyä kyyneliin, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen Saara tuskin pitkään pysyy poissa eikä mekään täältä ihan kulumalla olla lähdössä. Viva la vida, sillä viinikauppaankin on jo kanta-asiakaskortti.
Minkalaisia etuja mahtaa viinikaupan kanta-asiakaskortti tarjota :)
VastaaPoista