Liz lähti viisi tuntia sitten kohti Uutta Seelantia. Voi tätä kateuden määrää. Tosin positiivistahan toisten matkustelussa on tietenkin se tosiasia, että poissa ollessaan ihmiset tarvitsevat talonvahtia ja kukkien kastelijaa (tässä tapauksessa lienee selvä, että omistajan on paras mahdollisimman vähän tietää allekirjoittaneen puutarhurin kyvyistä).
Eilen tapasimme illanistujaisten merkeissä Lizin vanhemmat, pyöräilyasussaan viihtyneen veljen ja tämän tyttöystävän. Ilman suurempia taikavoimiakin oli meidät helppo lumota. Täällä kun viini on vettä todellakin väkevämpää (tai ainakin juodumpaa) ja englanti edelleen sanotaanko, omalaatuista. Ja piirakallakin on ranskalainen nimi!
Onneksi suuremmitta paineitta voimme jatkaa asunnon metsästystä vielä hetken. Tänään vuorossa kaksi paikkaa melko läheltä nykyistä osoitettamme. Toivotaan parasta. Jos ja kun asunto joskus löytyy, taidan palkita ei-niin-avuliaan mister teen ja itseni matkalla jollekin läheisistä viinitiloista. Toivottavasti semmoiseen mestaan, missä ei rakeita satele keskellä kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti