Ensimmäinen aamupala melbournelaisena oli maittava. Mitä muutakaan tosin saisi aikaiseksi vaaleasta leivästä, paistetusta pekonista ja mehevästä kananrinnasta – kunnon aamiainen konsanaan eikä mitään liirumlaarum puuronpoikasta.
Saimme lippuhässäkän aikaiseksi jo ennen kuin pääsimme aloillemme edes asettumaan. Jos joskus kirjoitan matkaopasta tästä mestasta, muistan varmasti mainita järjen käytön olevan sallittua ratikkalippua ostaessa. Määränpäähän pääsimme kuitenkin. Tramilla Martille ja jos olisi Alivaltiosihteerin parempikin kaveri, olisi varmasti jo ennen ylimääräistä tarpomista tajunnut sanakäänteet ja löytänyt Lizin neuvoman kahvilan liiempiä harhailematta.
Kotoisasti kuitenkin aamukaffet nautittu villapaidat päällä nokka valuen. Onkohan missään ikinä tarpeeksi lämmintä vilukissalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti