Eilisaamun hieman rösöisen tunnelman jäljiltä – aivan totta, huolimatta kantapäihin asti ulottuvasta kuumuudesta, televisiosarjamaisista lenkeistä rantaviivaa pitkin ja välipalaksi syödyistä jäätelöäkin makeammista tuoreista mangoista elämä on ihan sitä samaa kaikkialla; siis ryppyjä rakkaudessa, pyykin pesua, nuijintaa kaipaavia naudanlihapihvejä ja väsymyksen aiheuttamaa henkistä ilkivaltaa – tänään on tunnelma taas katossa.
Aamulenkki meni keveästi jo juosten vaikkei kuntoaan juurikaan ole muuten kuin viinin litkimisellä ennättänyt kohottaa. Lakanat koneessa ja keittiö siivottu. Omat laukut ja kapsäkit kannoimme uuteen kotiin jo eilen. Tosin nähtäväksi jää miten kauan piano meitä viihdyttää, sillä tietenkin heti asunnon valittuamme tuli tarjouksia niin monesta suuntaa, että lievää tarkkaavaisuutta tässä nyt tarvitaan.
Sitä ennen olisi hyvä ehkä myös työelämään sukeltaa. Jotenkin tähän on melkein vain jo tottunut ihanaan olemiseen ja iltamarkkinoihin sangrialla maustettuna. Mistä puheenollen olikin vähän menevämmät markkinat kuin mihin arkiasuiset minä ja hän olimme varautuneet. Ehkä meillä ensi keskiviikkona on siellä jo kavereita keitä mennä moikkaamaan eikä vain toisemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti