Eilen me paistettiin ja maistettiin ensimmäisen kerran Kalle Kengurua. Vähän niin kuin grillitassua, mutta huomattavasti maukkaampaa. Illallinen meni siis odotettua paremmin, varsinkin sen alkuviikon nuudelikämmähdyksen jälkeen – hetkellisesti tuntui, että master chef –titteli luisuu auttamatta pienistä kätösistä parempiin suihin. Oli siis tarpeen Kallen ja pullollisen punaviiniä osua yksiin.
Mitäs tässä on muuta viikon aikana römytty. Aika arkista muuttohommaa oli puolessa välin viikkoa; palattiin väsyneinä, mutta onnellisina Lizin huomaan vielä hetkeksi. Pianotalosta löytyi enemmän rikkinäisiä tavaroita kuin arvotavaraa, pianon lisäksi siis. Tennikseen hurahtaminen on jatkunut ja eilen ihan vähän itkukin tuli kun kaksi henkilökohtaista tappiota putkeen piti yrittää niellä. Tai miten henkilökohtainen Murrayn tappio meikäläiselle oli, sitä voi kukin miettiä tahollaan, mutta jos penkkiurheilun merkitystä joku vielä joskus kommentoi niin täältä suunnalta ainakin tulee laiskasti, mutta varmasti asian puolesta puheensorinaa.
Torstaina juhlittiin kautta maan Australiapäivää. Ei siis itsenäisyyspäivänä tunnettu juhla, vaikka ilotulitukset ja Australian lippuihin sonnustautuneet ihmiset olisivat asian puolesta muuten puhuneetkin. Me emme maalanneet jalkoja ihoväreillä sinisiksi, mister teen auringon polttamat takareidet olivat ihan tarpeeksi värikkäät jo valmiiksi. Torstaina suoritimme kuitenkin oman maan kansalaisvelvoitteen ja kävimme äänestämässä. Konsulaatti oli juhlapäivän vuoksi suljettu ja kirjekuorten unohduttua ensin keskiviikkona (ensimmäisenä äänestyspäivänä) Canberraan, palasivat muutkin paikalliset suomalaiset äänestyskopille torstaiaamuna hienostohotellin sviittiin. Kahviakin oli tarjolla, mutta perinteistä suomalaista kitkeryyttä siinä ei ollut havaittavissa. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu siis, kun matkalla eksyimme vielä paraatin mukana kävelemään hetkeksi.
Nyt viikonloppu vauhtiin lapsenlikkaillen. Kaisu ja John pääsevät viettämään ansaittua vapaailtaa ja me saadaan katsoa leffoja koko ilta. Ah, tätä ihanaa vanhuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti