Tasmanian paholaiset eivät jättäneet muita näkyviä jälkiä kuin lievän väsymyksen eli lurputtavat silmäluomet. Hobartissa vietetyt loman viimeiset päivät menivät sateisissa tunnelmissa. Kiitos kerrospukeutumisen toimivuuden, flunssa ei tarttunut matkasta mukaan eikä lentokoneeseen noustessa tarvinut suuremmin surra laukkujen mahdollisesta ylipainosta kun kirjaimellisesti kaikki mukana olleet vaatetuksen tapaisetkaan oli puettu päälle.
Saaren suurimmassa kaupungissa tunnelma oli kohdillaan. Ellei sateiden mahdollisuus päivittäin olisi niin korkea, paikka voisi olla oikein mukava vaikka asua. Motellimme teki sateisistakin hetkistä hienoja, sillä art deco -tyylinen huoneemme tarjosi katetun parvekenäkymän suoraan vuorille ja makkarin puolelta löytyi sänky ja sängynpääty, johon oli kätevästi ujutettu valot, kajarit ja radiolaitteisto.
Suurimmat ihmetyksen aiheet kaupungista löytyivät kuitenkin modernin taiteen museosta, jonne sain mister teen taksikuskin turistivinkkien innoittamana houkuteltua, Elefantin sontaa ja anaalisuudelmia seinällä - kuka olisi uskonut moisista tehtävän taidetta.
Nissan Micra jäi lentokentälle, me palasimme ilmojen halki Melbournen kotiin. Oma tarinansa on seikkailu lentokentältä omaan osoitteeseen ja pidetään se nuotiotarinana juurikin siitä syystä. Laiskan sunnuntain kulutimme kämppisten kera toritohinoissa ja metsästimme vihannesdiilejä. Onneksi arki ei ala vielä huomennakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti