Päivään kaksi oli kevyt lähteä kunnon yöunien jäljiltä. Vaikka painajaisiin ehtivät niin hammaspeikot kuin mister teen entiset tyttöystävätkin, ehti 11 tunnissa uinua rauhallistakin unta. Seikkailimme uuteen aamuun hotellihuonepikakahvin voimalla ja ennen lounasaikaa ehdimme jo ihailla tulikivien reunustamaa rantaviivaa. Tässä vaiheessa kääntyilimme jo tottuneesti vuorijonoja myötäileviä pikkuteitä ja uskalsimme viinitilalla maistella ostamatta.
Yöpaikka numero kaksi löytyi Swansean kauniilta rantaviivalta ja illalliseksi nautittiin aimo annos paikallisia niljakkeita (minä nautin, mister tee turvautui perinteisempään kalamalliin) - maukkaita sellaisia. Lasiveneellä ajelu jäi valitettavasti välistä, mutta hetkellinen myrskytuuli oli odotettavissa varsinkin kun meidän suunnitelmissa oli merille meno.
Ilta päättyi onnistuneesti tähtien täyttämää taivasta tuijotellen ja Antti Tuurin tuotantoa pohtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti