Aamu alkoi pitkästä aikaa auringolla. Tuntuu, että Melbournen yllä on leijunut se samainen synkkä pilvi mikä omassa mielessä.
Viimekertaisen jäljiltä olemme ainakin vahvistaneet omaisuuttamme sohvalla. Se oli ilmainen ja onpa se kaikenlisäksi ihan kivakin. Pakko se on yrittää edes huoneestaan tehdä koti, jos ei muusta asunnosta lämmintä soppia ranskalaisten avustuksella saakaan.
Alkuviikosta kävin myös viettämässä mehikaanoiltaa muutamien sohvasurffaajien kanssa. Ajattelin, että on aika vihdoin sosialisoida edes hetkellisesti. Ruoka oli hyvää ja olipa hippiyhteiskuntahörhöjen seurassa muutama ihan keskusteluun kykeneväinenkin. Tiedä sitten olenko itse vain liian kriittinen tällä hetkellä ihan kaikesta.
Onneksi tänään pääsee töihin. Kieltämättä vähän mahan pohjasta ottaa, sillä tiedossa on viinilista vailla vertaa ja meikäläisen hupenevat enkun kielen taidot ranskalaisen menun kanssa voivat olla kovilla. En muuten lupauksestani huolimatta ole viikoittain opetellutkaan uutta sanaa. Jospa aloittaisin tänään. Morgue. Olkoon se osana small talkkia päivittäin loppuviikon ajan lauseideni seassa. Täytynee siis jutella paljon Houstonista tuntemattomien kanssa. Mitähän tämä kertonee englannin tasostani – tosin ihmettelijät voivat vedota siihen, että tuskin itsekään ruumishuoneista edes omalla kielellään kovin juttelevat ja sana nyt sattui olemaan Herald Sunin sivuilla ainoa, jota en kääntää osannut.
Kaksi ja puoli kupillista presidenttiä ihan aamusta pitää varmaan mielen virkeänä pitkän päivää. Näin alkajaisiksi taidan kääntää sänkyä ja sisustaa taas vähän lisää. Viikonlopuksi tulee vieraita ja lattialle pitää saada siskonpeti jotenkin päin mahtumaan, tosin kyllä tässä huoneessa sen verran kokoa on että lieneekö mahtuisi molemmin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti