Maailma, missä shortsit eivät riitä päivälläkään

Anni on päättänyt loman kunniaksi kesäkissailun sijaan etsiä lomapuumaa. En usko hänen niinkään tarkoittavan vanhempaa naista Rossia viihdyttämään vaan ihan oikeita villieläimiä kameran linssin eteen poseeraamaan. Yllättävää kyllä, vuoristossa ei pimeänkään tultua näkynyt yhtään kenguruita eikä pilvipäisiä koaloita.

Sinisten vuorten ja matkaseurueemme herättyä uuteen aamuun ja paljon kaivattuun valoon, jatkui matka kohti uutta suurkaupunkia. Newcastleen tosin ehdimme vasta auringonlaskun aikaan, sillä matkan varrella Rossin opetellessa vasemmanpuoleisen liikenteen saloja kiemurtelimme teillä, joiden varsia koristivat niin varoitukset putoilevista kivistä kuin ikuisilla päiväunilla olevat wompatitkin.

Säästöliekin palaessa yövyimme siis vielä toisenkin yön ilman mukavuuksia ellei taivaanrannassa merenpintaan iskeneitä valoshown kaltaisia salamia lasketa viihdykkeeksi. Tai paikallista rallireittiään ajavaa hurjaa nuorisoa. Selvisimme tästä kaikesta Singaporesta tuliaisina tuodun rommipullon ja coca-colan avulla. Mistä aamulla lienee tosin ollut useampi eriävä mielipide.